Rautalangasta väännetty opas menestyksen ja vaikutusvallan lähteille. Oivallinen myös kaikille tulevaisuuden työsuhdeverkostoja kutoville. Arno Kotro ja Jaakko Lyytinen: Hengaajan käsikirja. Like 2004.



Kolumnisti Liisaleenana tunnettu kaksikko Arno Kotro ja Jaakko Lyytinen julkaisivat helmikuussa kevyen ja selailtavan oppaan jokaiselle, joka haluaa tutustua julkkiksiin ja päästä näyttäytymään heidän seurueissaan.
Hengaajan käsikirja on oiva opas myös muille seurapiireissä viihtyville ja verkostojaan luoville kuin varsinaisille starojen ihailijoille. Se antaa näppäriä vinkkejä, miten näyttää sivistyneemmältä kuin oikeasti onkaan. Ohjeet eivät simppelimpiä voisi olla: valitse ammattisi näin, lue nämä kirjat äläkä juo tai tarjoa näitä juomia. Todellisen hengaajan – hengasi sitten julkkiksia tai loi verkostoja – elämä on näyttelemistä, ja parhaassa tapauksessa vielä oikein uskottavaa sellaista.
Kotron ja Lyytisen ote hengaukseen on harvinaisen rauhallinen, ja lähentelee suorastaan objektiivista. Kirjoittajien mielestä hengaus tuntuu olevan hauska ja todella taitoa vaativa laji: staralle sallitaan juopunut jankutus, mutta hännystelijän on uusinnettava hengauskapasiteettinsa jatkuvasti. Hengausta on myös harjoitettava tyylillä, toisin kuin useimmat harrastajat. Yleensähän kukaan ei itse hengaa, sitä vaan ollaan julkkisten ystäviä ihan luonnostaan tai tiedetään etäisesti niitä joitakuita, jotka kyllä kehtaavat siipeillä.
Kotro ja Lyytinen ovat kuitenkin myöntäneet itsekin henganneensa. Toisaalta Kotron uskottavuus hengaajana on saanut kolhuja hyvin menestyneen runokokoelman jälkeen. Toki starat voivat aina hengata toisiaan, ja heilläkin on tilanteesta riippuen oma nokkimisjärjestyksensä.
Kotro ja Lyytinen korostavat, että stara ja hengaaja elävät symbioottisessa suhteessa. Stara tarvitsee ihailijoita ja hengaaja staran (ainakin näennäistä) hyväksyntää itsetuntonsa vahvistamiseen.
Kirjaa ei ole pituudella pilattu. Se on pätkitty ja käsikirjamainen kuten nimi lupaa. Tosin tuntuu hieman suureelliselta panna kappaleen otsikoksi Kirjailijahaastattelussa Tomi Kontio, kun haastateltavalta on julkaistu vain kaksi lyhyehköä vastausta. Sinänsä on mielenkiintoista kuulla monien tähtien ja ammattihengaajien käsityksiä tästä vaativasta harrastuksesta. Yleensä tyylilajissa tosissaan kieli poskessa luodaan miellyttävää luettavaa. Niin nytkin.
Ei sovi unohtaa, että myös Otaniemessä hengataan. Perinteinen hengauskulttuuri kukoistaa etenkin salaseurojen ympärillä. Loppuiltana kannattaa kaveerata sellaista, jolla on avaimet – tai ainakin varma sisäänpääsy – halvan ja lämpimän kaljan lähteille vielä pikkutunneillakin.