Polyteekkari

Entiseen aikaan tiedettiin, että työtä tekemällä työntekijä vaurastuu. Yksinkertaista. Entiseen aikaan maailma olikin sellainen. Maailma muuttui ja keksittiin yhteiskuntamalli, jossa työllä ei saanut vaurastua. Karl Marx kutsui tätä sosialismiksi. Oman työn hedelmiä ei saanut suoraan nähdä. Uskon esivaltaan piti korvata usko Systeemiin.

Tiedämme toki kuinka Systeemin kävi. Siltikin maailmamme kantaa tämän kaatuneen ideologian taakkaa kahdellakin tavalla. Ensimmäinen niistä on nk. liennytetty eurooppalainen muoto sosialismista, sosialidemokratia. Toinen, ehkä merkittävämpi on kuitenkin historian luoma paine oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelulle.

Selkeimmin tämä vastakkainasettelu näkyy suhtautumisessa talouspolitiikkaan. Vasemmisto katsoo korkean veroprosentin takaavan hyvinvointipalvelut, kun oikeisto vetoaa veronalennusten työllistävään vaikutukseen. Vastakkainasettelun aika on ohi! On järjetöntä etsiä virheitä tai puutteita itse kumpaisestakin rahapolitiikasta. Nämä eri suuntaukset kun voidaan vaivattomasti yhdistää. Kyseessä on täydellinen taloussuuntauksien metamorfoosi: Kaksisuuntainen yhteiskuntamalli. Sen periaatteet ovat yksinkertaiset.

Alkuun tarvitaan diktaattori, joka toteuttaa tarvittavat lakimuutokset, sillä tässä yhteiskuntamallissa ei ole lässytyksellä sijaa. Luotu malli on diktatuuristaan huolimatta toimivin koko ihmiskunnan historiassa.

Järjestelmässä ihmisellä olisi täysi valinnanvapaus mielipiteidensä suhteen ja se olisi rajoittamaton. Tarkoituksena on saada oikeistolaiset ja vasemmistolaiset tyytyväisiksi omista ideologioistaan ja pitkällä tähtäimellä puhaltamaan samaan hiileen. Ensi töikseen hallitsijan tulee asettaa laki, jolla vasemmistolaisilta perittäisiin heidän vaatimansa korotettu veroprosentti. Tätä kutsuttaisiin ’hyväntekeväisyysveroksi’, ja kaikkien muiden kohtaloksi jäisi alhainen tasavero. Mainittu hyväntekeväisyysverosta saadut tulot kohdennettaisiin yrittäjille yhä suurempina verovähennysoikeuksina. Työllistämisen riskit vähenisivät näin, ja pätkätyöllistäminen menettäisi suosiotaan. Suomi kykenee pitämään hyväntekeväisyysveron siivittämän työllisyyden kasvulla ja sitä kautta kohonneella verokertymällä hyvinvointipalvelut tasokkaina sekä myös kohentamaan useita niistä.

Mallin parhaana puolena on kuitenkin, että sekä oikeisto että vasemmisto olisivat tässä mallissa tyytyväisiä! Vasemmistolainen näkisi suoraan korkean veroprosenttinsa hyödyt kohonneina palveluiden tasona ja porvari puolestaan kohdallensa tulleet verohelpotukset kohonneena työllisyytenä.

Aivan kuten Marxkin oli vakuuttunut yhteiskuntamallinsa vääjäämättömästä toteutumisesta, on Polyteekkarin taiteellinen johtaja yhtälailla vakuuttunut luomansa mallin historiallisesta välttämättömyydestä. Ennen kuin kyseinen yhteiskuntamalli toteutuu, voivat liian pienestä veroprosentista kärsivät lahjoittaa ylijääneet tulonsa erityiseen Kaksisuuntaisen yhteiskuntamallin rahastoon (Sampo Pankki 800027-13736808. Tilinhaltija: allekirjoittanut). Avustamalla edistät uuden, aidosti tasa-arvoisen yhteiskunnan syntymistä.




	Täydellinen yhteiskuntamalli Kalle Kemppainen Entiseen aikaan tiedettiin, että työtä tekemällä työntekijä vaurastuu. Yksinkertaista. Entiseen aikaan maailma olikin sellainen. Maailma muuttui ja keksittiin yhteiskuntamalli, jossa työllä ei saanut vaurastua. Karl Marx kutsui tätä sosialismiksi. Oman työn hedelmiä ei saanut suoraan nähdä. Uskon esivaltaan piti korvata usko Systeemiin. Tiedämme toki kuinka Systeemin kävi. Siltikin maailmamme kantaa tämän kaatuneen ideologian taakkaa kahdellakin tavalla. Ensimmäinen niistä on nk. liennytetty eurooppalainen muoto sosialismista, sosialidemokratia. Toinen, ehkä merkittävämpi on kuitenkin historian luoma paine oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelulle. Selkeimmin tämä vastakkainasettelu näkyy suhtautumisessa talouspolitiikkaan. Vasemmisto katsoo korkean veroprosentin takaavan hyvinvointipalvelut, kun oikeisto vetoaa veronalennusten työllistävään vaikutukseen. Vastakkainasettelun aika on ohi! On järjetöntä etsiä virheitä tai puutteita itse kumpaisestakin rahapolitiikasta. Nämä eri suuntaukset kun voidaan vaivattomasti yhdistää. Kyseessä on täydellinen taloussuuntauksien metamorfoosi: Kaksisuuntainen yhteiskuntamalli. Sen periaatteet ovat yksinkertaiset. Alkuun tarvitaan diktaattori, joka toteuttaa tarvittavat lakimuutokset, sillä tässä yhteiskuntamallissa ei ole lässytyksellä sijaa. Luotu malli on diktatuuristaan huolimatta toimivin koko ihmiskunnan historiassa. Järjestelmässä ihmisellä olisi täysi valinnanvapaus mielipiteidensä suhteen ja se olisi rajoittamaton. Tarkoituksena on saada oikeistolaiset ja vasemmistolaiset tyytyväisiksi omista ideologioistaan ja pitkällä tähtäimellä puhaltamaan samaan hiileen. Ensi töikseen hallitsijan tulee asettaa laki, jolla vasemmistolaisilta perittäisiin heidän vaatimansa korotettu veroprosentti. Tätä kutsuttaisiin ’hyväntekeväisyysveroksi’, ja kaikkien muiden kohtaloksi jäisi alhainen tasavero. Mainittu hyväntekeväisyysverosta saadut tulot kohdennettaisiin yrittäjille yhä suurempina verovähennysoikeuksina. Työllistämisen riskit vähenisivät näin, ja pätkätyöllistäminen menettäisi suosiotaan. Suomi kykenee pitämään hyväntekeväisyysveron siivittämän työllisyyden kasvulla ja sitä kautta kohonneella verokertymällä hyvinvointipalvelut tasokkaina sekä myös kohentamaan useita niistä. Mallin parhaana puolena on kuitenkin, että sekä oikeisto että vasemmisto olisivat tässä mallissa tyytyväisiä! Vasemmistolainen näkisi suoraan korkean veroprosenttinsa hyödyt kohonneina palveluiden tasona ja porvari puolestaan kohdallensa tulleet verohelpotukset kohonneena työllisyytenä. Aivan kuten Marxkin oli vakuuttunut yhteiskuntamallinsa vääjäämättömästä toteutumisesta, on Polyteekkarin taiteellinen johtaja yhtälailla vakuuttunut luomansa mallin historiallisesta välttämättömyydestä. Ennen kuin kyseinen yhteiskuntamalli toteutuu, voivat liian pienestä veroprosentista kärsivät lahjoittaa ylijääneet tulonsa erityiseen Kaksisuuntaisen yhteiskuntamallin rahastoon (Sampo Pankki 800027-13736808. Tilinhaltija: allekirjoittanut). Avustamalla edistät uuden, aidosti tasa-arvoisen yhteiskunnan syntymistä.