28-vuotias naispuolinen opiskelukaverini käy huoneessaan läpi hermostuneesti päivän sanomalehdessä julkaistua nimilistaa, jossa luetellaan ”virkamieskoulun” pääsykokeiden tulokset. Löytyisikö listasta joku tuttu?

Tähän tositapahtuman kuvaukseen kulminoituu hyvin kaksi ihmeellistä epäkohtaa tässä maassa. Lause vaatinee kuitenkin hieman selittämistä. Rashmilla, 28-vuotiaalla oikeustieteen tohtoriopiskelijalla on nimittäin kiire – naimisiin. Tässä maassa avioliitto on instituutio, joka tekee intialaisesta eheän aikuisen. Yksinäiselle vanhallepiialle ei tässä yhteiskunnassa ole sijaa. Naimisiin mennään yleensä aika nuorena, ja häiden jälkeen morsian muuttaa asumaan sulhasensa perheen luokse niin sanottuun joint-familyyn ottaen vastuulleen jokapäiväisistä kodin askareista huolehtimisen sulhasen vanhempien vanhetessa. Suuri osa avioliitoista on edelleen järjestettyjä.

Virkamieskoulu on tässä maassa koulu, jonka läpikäyminen tarkoittaa virkaa valtiolta. Ja toisin kuin Suomessa, virkamiestyö on täällä kaikkien ykköshaave. Elinikäinen työpaikka, asunto, terveydenhuolto koko perheelle ja vielä eläke vanhuudenpäiville. Niinpä virkamieskouluun valittu on täydellinen sulhaskandidaatti kenelle tahansa intialaistytölle.

Palataan kuitenkin Rashmiin. Rashmin vanhemmat ovat jo pitkään painostaneet häntä naimisiin. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sen vaikeammaksi naimisiin pääseminen muodostuu. Niinpä Rashmi on nyt vihdoin päättänyt tehdä asialle jotain. Heti listan kolmannelta sijalta löytyykin yksi samassa yliopistossa opiskeleva poika. Poikaa Rashmi ei ole koskaan tavannut, mutta se ei haittaa. Kavereita hyväksi käyttäen välitetään viesti pojalle, että Rashmi olisi kiinnostunut menemään hänen kanssaan naimisiin. Rashmi ja poika sopivat tapaamisen, jossa he keskustelevat muutaman tunnin elämänarvoistaan, tulevaisuuden suunnitelmistaan ja avioliiton mahdollisuudesta. Seuraavat 2 viikkoa Rashmi on kuin tulisilla hiilillä, hermostuneesti odottaen jotain yhteydenottoa pojalta. Viimein poika ilmoittaa, että elämäntilanne ei ole nyt sopiva ja kieltäytyy tarjouksesta. Virkamieskoulu alkaa muutaman viikon sisällä toisella paikkakunnalla, ja pojan akateemiset yliopisto-opinnot saavat väistyä tärkeämmän tieltä.

Tällä kertaa ei tärpännyt. Rashmin valttikortti on kuitenkin poikkeuksellisen korkea koulutus. Niinpä hänen vanhempansa onnistuivat järjestämään tapaamisen Lontoossa opiskelevan sulhaskandidaatin kanssa joululomalla. Ulkomailla asuvat intialaiset ovat toinen kuuma ryhmä sulhasmarkkinoilla. Jo ihan inhimillisistä syistä toivon sydämestäni, että nyt jo löytyisi ”se oikea”. Ai mistäkö ihmeen inhimillisistä syistä? Nyt syksyllä julkaistun suuren seksuaalitutkimuksen mukaan 88 % intialaisista miehistä ei voisi kuvitellakaan menevänsä naimisiin ei-neitsyen tytön kanssa. Tarvitseeko vielä selittää lisää? :)

Kirjoittaja on TKK:n tietotekniikan opiskelija, joka oli viime syksynä vaihto-opiskelijana Jawaharlal Nehru Universityssä New Delhissä, mistä hän muutti Thaimaahan. Kirjoituksen seuraavaa osaa odotellaan Bangkokista. Matkapäiväkirjaa voi seurata osoitteessa http://www.eeroeloranta.com.