Polyteekkari

Pitkältä joululomalta palaavaa tekniikan opiskelijaa odottaa vuokrakämpän eteisen lattialla iso pino luettavaa. Lähiseudun liikkeenharjoittajat ovat olleet ahkeria: hyvänlaatuista, siis kallista, useimmiten neliväripainettua paperia on annosteltu antaumuksella lukuluukun postiluukusta melkein jokaisena loma-ajalle sattuneena arkipäivänä. Aika monen lomaltapalaajan ensimmäinen toimenpide, mainosvuoren huolellisen läpikäymisen sijaan, lienee noiden lehdykäisten välitön kantaminen paperinkeräykseen. Tämähän on tehtävä jo kämpän yleisen siisteyden nimessä, paitsi jos kyseessä on solukämppä, jossa yleisellä siisteydellä ei välttämättä aina ole nimeä…

Vaikka, eiväthän ne mainokset aina ohisyöttöön mene. Hyvin tehty mainos käy joutohetkien erinomaisesta ajanvietteestä tai helppojen ristisanatehtävien puutteessa vaikkapa mieltä rauhoittavasta iltalukemisesta. Esimerkkien helmenä mainittakoon läntisestä ilmansuunnasta kotoisin olevan sisustusliikkeen puolivuosittain julkaisema laaja kuvateos, jonka selaileminen on tunnetusti iltasatukirjamainen kokemus. Satuihin liittyen, juuri mainokset olivat, ainakin allekirjoittaneelle, kaikkein mielenkiintoisinta lastenkirjallisuutta ennen lukemaan oppimista.

Tulee eräällä tavoin urheilullinen olo, kun ajattelee millaisen syöttöketjun avainpelaajaksi on päässyt kirjoittamalla vuokrasopimuksen ja tullut näin oikeutetuksi omaan annokseen suoraa mainontaa. Syöttöpelissä, jonka tehoketjussa kikkailevat kauppias, mainostoimisto ja jakeluyhtiö, juuri tämä mainonnan hämärä kohde eli mahdollinen asiakas on se, joka kerää tehopisteet heittelemällä peräti kolmen pisteen roskakoreja, ihan tuosta vain.

Edellä mainitut kolmen pisteen heitot ovat siis niitä, kun ilmoituslehtinen muuttuu puhtaaksi jätepaperiksi, jo ennen kuin edes mainostavan liikkeen nimi on jäänyt tajuntaan. Suoramainonnan luulisi tällöin olevan aika kyseenalainen ja riskialtis sijoitus mainostajalle. Ajatus, että jopa yli puolet jaetusta mainospaperista jää vastaanottajilta kunnollisesti lukematta, ei tunnu mahdottomalta. Ilmeisesti lasketaan sen varaan, että lukemattomastakin mainoksesta jää useimmiten jotain muistiin. Värejä ja logojen muotoja, jotka voivat myöhemmin vaikuttaa positiivisesti tulevan asiakkaan ostopäätöksiin. Ja tulivat mainokset sitten luettua tai eivät, niin lopputulos tässä pelissä taitaa kansallisella ja kansainväliselläkin tasolla olla kuitenkin aina voitoksi. Kotimaista paperiteollisuutta, sieltä leipänsä tienaavia vauraita veronmaksajia ja viime kädessä sosiaalivaltiotahan se mainostaja elättää.

Kapitalisti on (ehkä tietämättäänkin) hyväntekijä!

Kirjoittaja opiskelee epäorgaanista kemiaa Teknillisessä korkeakoulussa.




	Ilmaisia syttyjä Lassi Karvonen [email protected] Pitkältä joululomalta palaavaa tekniikan opiskelijaa odottaa vuokrakämpän eteisen lattialla iso pino luettavaa. Lähiseudun liikkeenharjoittajat ovat olleet ahkeria: hyvänlaatuista, siis kallista, useimmiten neliväripainettua paperia on annosteltu antaumuksella lukuluukun postiluukusta melkein jokaisena loma-ajalle sattuneena arkipäivänä. Aika monen lomaltapalaajan ensimmäinen toimenpide, mainosvuoren huolellisen läpikäymisen sijaan, lienee noiden lehdykäisten välitön kantaminen paperinkeräykseen. Tämähän on tehtävä jo kämpän yleisen siisteyden nimessä, paitsi jos kyseessä on solukämppä, jossa yleisellä siisteydellä ei välttämättä aina ole nimeä… Vaikka, eiväthän ne mainokset aina ohisyöttöön mene. Hyvin tehty mainos käy joutohetkien erinomaisesta ajanvietteestä tai helppojen ristisanatehtävien puutteessa vaikkapa mieltä rauhoittavasta iltalukemisesta. Esimerkkien helmenä mainittakoon läntisestä ilmansuunnasta kotoisin olevan sisustusliikkeen puolivuosittain julkaisema laaja kuvateos, jonka selaileminen on tunnetusti iltasatukirjamainen kokemus. Satuihin liittyen, juuri mainokset olivat, ainakin allekirjoittaneelle, kaikkein mielenkiintoisinta lastenkirjallisuutta ennen lukemaan oppimista. Tulee eräällä tavoin urheilullinen olo, kun ajattelee millaisen syöttöketjun avainpelaajaksi on päässyt kirjoittamalla vuokrasopimuksen ja tullut näin oikeutetuksi omaan annokseen suoraa mainontaa. Syöttöpelissä, jonka tehoketjussa kikkailevat kauppias, mainostoimisto ja jakeluyhtiö, juuri tämä mainonnan hämärä kohde eli mahdollinen asiakas on se, joka kerää tehopisteet heittelemällä peräti kolmen pisteen roskakoreja, ihan tuosta vain. Edellä mainitut kolmen pisteen heitot ovat siis niitä, kun ilmoituslehtinen muuttuu puhtaaksi jätepaperiksi, jo ennen kuin edes mainostavan liikkeen nimi on jäänyt tajuntaan. Suoramainonnan luulisi tällöin olevan aika kyseenalainen ja riskialtis sijoitus mainostajalle. Ajatus, että jopa yli puolet jaetusta mainospaperista jää vastaanottajilta kunnollisesti lukematta, ei tunnu mahdottomalta. Ilmeisesti lasketaan sen varaan, että lukemattomastakin mainoksesta jää useimmiten jotain muistiin. Värejä ja logojen muotoja, jotka voivat myöhemmin vaikuttaa positiivisesti tulevan asiakkaan ostopäätöksiin. Ja tulivat mainokset sitten luettua tai eivät, niin lopputulos tässä pelissä taitaa kansallisella ja kansainväliselläkin tasolla olla kuitenkin aina voitoksi. Kotimaista paperiteollisuutta, sieltä leipänsä tienaavia vauraita veronmaksajia ja viime kädessä sosiaalivaltiotahan se mainostaja elättää. Kapitalisti on (ehkä tietämättäänkin) hyväntekijä! Kirjoittaja opiskelee epäorgaanista kemiaa Teknillisessä korkeakoulussa.