TKY:n kuorojen ja orkestereiden jokakeväinen Tupsahdus-konsertti toi teekkarimusiikin kauneimmat helmet Tapiolan kulttuurikeskukseen 4. toukokuuta. Polyteknikkojen Kuoro, Polyteknikkojen Orkesteri, Humpsvakar, RWBK ja Dominante esiintyivät illan aikana ensiksi TKY:n vieraille ja tämän jälkeen TKK:n ja Espoon kaupungin sidosryhmille.

Konsertit olivat kuulemma muuten identtisiä, mutta jälkimmäisen setin väliajalla tarjottiin viiniä ja mansikoita jazz-yhtye Polirytmin säestyksellä. Polyteekkarin ei siis tarvinnut kauan miettiä kumpaan esitykseen mennä. Jälkimmäisen konsertin yleisö koostui pääasiassa varttuneemmasta väestä, ja Polyteekkarin konsertin aikana teekkarihenkisesti ja pilkettä silmäkulmassa nauttimat pussikaljat herättivätkin hupaisaa pahennusta kokoomuslaisissa eläkeläisissä. Konsertti alkoi Dominanten esittämällä ”Yöllisellä soittotervehdyksellä”. Vaikka kuoron esiintyminen oli sinänsä puhdasta ja asiaan kuuluvasti kuulaan keväistä, jäi varsinkin ”Bridge Over Troubled Waterin” tulkinnasta ärsyttävän ohut vaikutelma.

Onneksi seuraavana lavalle astuneen Polyteknikkojen Kuoron esiintymisestä löytyi alusta alkaen sitä voimaa ja ponnekkuutta mitä Dominantelta jäi kaipaamaan. ”Eteläpohjalaisen piirilaulun” jälkeen kuultu ”Nattuvanar” didgeridoo-acapella toi puolestaan mieleen kaustislaisemman Pohjanmaan Gjallarhornin tyyliin.

Tässä vaiheessa iltaa, eli toisin sanoen parin kaljan jälkeen, tunnelma oli jo lievästi nousujohteinen, mutta Teknologorkestern Humpsvakarin rynnättyä lavalle tunnelma pomppasi välittömästi show-taivaaseen. Vaikka esiintyminen, siis todella esiintyminen, toi paikoitellen mieleen keskinkertaisen lastenteatterin torvien kanssa ympäri salia juoksennelleine pasuunansoittajineen, ei esityksen reippaudesta, svengaavuudesta ja välittömyydestä voinut muuta kuin nauttia. Vaikka lavalta ei löytynyt yhtään keikan aikana paikoillaan seissyttä esiintyjää, oli varsinkin banjonsoittajista välittynyt hyväntuulisuus illan parasta antia.

Väliajan jälkeen Polyteknikkojen Orkesterin Tšaikovskin neljännen sinfonian f-molli kuulosti juuri niin hienolta, kuin sinfoniaorkesterin esiintyminen hienossa salissa hienosti pukeutuneelle yleisölle yleensä kuulostaa. Vakava ja arvokas tunnelma päättyi Retuperän WBK:n sisääntuloon kesken orkesterin esiintymisen.

Polyteknikkojen Orkesterin ja RWBK:n hetken ajan kestänyt yhteisesiintyminen oli kerrassaan riemastuttavaa, mutta valitettavasti tämän jälkeen kaikki hauskuus loppuikin. Tai ei kaikki, esimerkiksi valtavien rumpujen ponnekas takominen onnistui nostamaan hymyä, mutta liekö sitten johtunut tilanteen ”arvokkuudesta”, tuntui RWBK keskittyvän oman soittotaitonsa todisteluun perinteistäkin pe- rinteisemmillä torvimusiikin RWBK-sovituksilla. OK, RWBK osaa siis soittaa puhtaasti ja teknisesti oikeaoppisesti, mutta niin osaa moni muukin. Valitettavasti viihdyttävään esitykseen tarvitaan kuitenkin muutakin kuin soittajien hauskat hatut.

Humpsvakareiden keikka kuulosti niin hyvältä, että väliajan viinitarjoilun välissä oli pakko käydä kinuamassa näytekappale heidän uunituoreesta ”Elfte Dukningen” (11. kattaus) -levystä. Levyllä jatkuu sama iloisen pirteä meininki kuin keikallakin, mutta levylle mahtuu myös jumittavampia torvisanktioita.

Levyn kannessa ei mainita laulajien nimiä eri kappaleissa, mutta ”Humalan” esittäjä kuulostaa erehtyvästi TKY:n hallituksen puheenjohtajalta Christian Elgiltä. Särkyvien pullojen säestämä komean puhdasääninen tulkinta viinan kiroista ja iloista oli elähdyttävää kuunneltavaa keikkaa seuranneen päivän krapulassa. OSS-potpuri puolestaan yhdistää esimerkiksi vanhan kunnon Suuren ja mahtavan ja Katjuskan livet är härligtin taustalle, mikä kuulostaa mainiolta ja saa kuulijan väkisinkin hyvälle tuulella ja melkeinpä haluamaan uutta, tasoittavaa snapsia.