Maanmittausosastolle hyväksytään vuosittain 90 opiskelijaa. Nämä työllistyvät tyypillisesti valtion tai kuntien virastoihin. Osastolla on kuitenkin kosketusta myös kansainvälisiin tutkimushankkeisiin, mistä yhtenä osoituksena on Aaroninvuoren arkeologinen kaivausprojekti Jordaniassa.
Hankkeen englanninkielinen nimi kuuluu juhlavasti Finnish Jabal Haroun Project (FJHP). Se on osa Suomen Akatemian huippuyksikköä, jonka nimi on ”Antiikin ja keskiajan kreikankieliset asiakirjat, arkistot ja kirjastot”.
”Olemme mukana kartoittajina ja historian valokuvaajina”, kuvailee professori Henrik Haggrén maanmittareiden roolia.
Tarkoitus on dokumentoida kaivaustyö mahdollisimman tarkkaan ja rekonstruoida se jälkikäteen virtuaalisesti. Aineistosta voisi periaatteessa rakentaa vaikkapa kolmiulotteisen arkeologisen tietokonepelin.
Aaroninvuorelle tultiin professori Jaakko Frösenin papyrustutkimusten perusteella vuonna 1997. Silloin tutkimuskohteena olivat kappelin rauniot. Tällä hetkellä tiedetään, että kyse on ylipappi Aaronin talosta, joka on toiminut luostarina ja pyhiinvaelluskeskuksena. Alue sijaitsee karavaaniteiden risteyksessä, joten löytöjä on paljon. Vanhimmat löydöt ajoittuvat vuosisatoihin ennen ajanlaskun alkua, jolloin nabatealaiset asuttivat läheistä Petran kaupunkia.
Haggrén kertoo, että hankkeen perusrahoitus on turvattu vuoden 2005 loppuun asti. ”TKK:ssa hankkeeseen liittyy lisäksi omia projekteja, joissa on mukana ulkopuolista rahoitusta. Tässä projektissa hankittua kuvamateriaalia käytämme tutkimuksissamme varmasti vielä vuoden 2005 jälkeenkin.”
Maanmittariopiskelija Jaakko Järvinen osallistui Jordanian kaivauksiin fotogrammetrian ja kaukokartoituksen laboratorion tutkimusapulaisena viime elokuussa. Hän kuvailee leirin olosuhteita kuumiksi ja eksoottisiksi.
”Asuimme beduiiniteltassa ja heräsimme aamuisin kuuden aikaan. Kuvasimme kaivauspaikkaa digikameroilla ennen kuin kaivajat aloittivat työnsä. Työnteko päättyi alkuiltapäivän lounaaseen, minkä jälkeen vietettiin siestaa.”
Siestan päätyttyä oli vuorossa päivän aikana löytyneen keramiikan lajittelu ja puhdistus. Kaivauksilla oli työssä pääasiassa arkeologeja, mutta mukaan mahtui myös kolme maanmittaria. Paikalliset kokit vastasivat ruoan valmistuksesta.
”Ei heti tule mieleen, koska olisin syönyt niin hyvin”, Järvinen kertoo. ”Päivittäiset ruokatarpeet tuotiin leiriin aasikaravaanissa. Vihannekset olivat todella tuoreita ja esimerkiksi vesimelonit mahtavan makuisia. Jogurtti saattoi olla edellisenä päivänä purkitettua.”
Leirillä ei kuitenkaan päässyt lihomaan, sillä vuoristoinen maasto ja helle vaativat veronsa. Lämpötila kipusi välillä jopa yli neljäänkymmeneen asteeseen.
”Ennen lähtöä menin apteekkiin ja pyysin kaikkein vahvinta aurinkorasvaa. Jordaniassa saattoi polttaa itsensä tunnissa tosi pahasti. Alkuvaiheessa nestettä tuli juotua kuutisen litraa päivässä, myöhemmin riitti kaksi tai kolme litraa.”
Suihkuun teki mieli, siitä piti huolen raskaan maanmittauskaluston kanniskelu pitkin vuorenrinteitä. Leirillä päivittäinen peseytyminen hoidettiin kaatamalla kupista vettä, kerran viikossa pääsi vesiputken alle oikeaan ”suihkuun”. Fyysinen kunto kasvoi matkan aikana kohisten.
Yhteydenpito Suomeen samoin kuin vaikkapa lähikaupunkeihin onnistui matkapuhelimella ja sähköpostilla, joiden tarvitsema virta tuotettiin aurinkopaneeleilla. ”Välillä oli kenttävaikeuksia, mutta pääasiassa homma toimi”, kommentoi Järvinen.
Jaakko Järvinen on kokenut olevansa maanmittausosastolla oikeassa paikassa. Osaston laaja tarjonta jaksaa yllättää vielä neljäntenäkin opiskeluvuonna.
Ennen opintojen alkua Järvisellä ei ollut kovin selkeää kuvaa alasta. ”Ajattelin lähinnä, että olisi mukavaa viettää talvet sisällä ja kesät ulkona.”
Järvinen on ollut töissä korkeakoululla kahtena edellisenä kesänä ja suuntaa ensi suvena geodeettiselle laitokselle.
”Opiskelijan ei kannata jättää väliin mahdollisuutta tutustua alan erilaisiin työpaikkoihin. Tutkimus kiinnostaa minua ehkä ammatiksi asti.”
Lisätietoa Jordanian tutkimusprojektista: www.fjhp.info