’Antaa kaikkien kukkien kukkia’ on väsyksiin asti toisteltu mantra puhuttaessa TKY:n yhdistyskentästä. Uusia yhdistyksiä voi perustaa kuka tahansa, liittyen oikeastaan mihin tahansa, ja ainakin virallisesti nämä kaikki ovat yhteisöllemme aivan yhtä tärkeitä. Onko kukaan edes miettinyt, mitä tämä fraasi käytännössä tarkoittaa? Moni päätös ottaa asiaan välillisesti kantaa, toiminta-avustuksista ylioppilastoimintastipendien jakamiseen.

Edustajiston hyväksymä yhdistysohjesääntö keskittyy vain siihen, millä perusteilla yhdistys TKY:n luetteloon hyväksytään. Vaikka itse olin kyseistä ohjesääntöä vuosi sitten päättämässä, en voi kuin ihmetellä, miten vähän rohkeutta päätöksenteossa voi osoittaa. Valintoja tai painotuksia ei suurin surminkaan haluttu tehdä vedoten siihen, että ’kaikki yhdistykset ovat samanarvoisia’. Ja vaikka työkalut luetteloon hakevan yhdistyksen hylkäämiseen ovat olemassa, on käytäntö osoittanut, että kyseenalaistaminen on erittäin vaikeaa.

Hallituksella onkin käytännössä kaikki valtuudet arvottaa toiminnassaan yhdistyksiä, kun vain TKY:n arvot ohjaavat näitä linjauksia. Tasavertaisuus on vielä arvona varsin ongelmallinen, sillä erikoisoikeudet ovat joskus hyvinkin perusteltuja; valintoja tekemällä voidaan tukea tärkeitä yhdistyksiä ja näin saavuttaa suurempaa iloa kuin jakamalla koko potti tasan. Näin tehdään jo nyt varsinkin kiltojen erityisaseman suhteen.  
Kysymyksen ’mikä sitten on teekkaritoimintaa’ voi sivuuttaa turhana; yhtä hyvin voisi kysyä puutarhurilta, mikä on puutarha. Sen sijaan on syytä kysyä, mitkä kukat ovat hyödyllisiä ja kauniita, ja mitkä taas eivät ole järjestyksessä ensimmäisenä. Vastauksissa on eroja puutarhurista riippuen, mutta sitä varten päättävät elimet ovatkin olemassa – kuvastamassa kulloisenkin sukupolven arvomaailmaa.

Tätä arvottamista helpottamaan on monenlaisia ajatusleikkejä. Voidaan esimerkiksi miettiä, mitä teekkariyhteisö menettää, jos jokin yhdistys lopettaa toimintansa. Kiltojen kohdalla skenaario on hyvin ikävä, korttipeleihin keskittyneen kolmen hengen yhdistyksen kohdalla ei juurikaan. Voidaan myös miettiä, minkä yhdistysten toiminta tukee TKY:n kulloisiakin tavoitteita; jonain vuonna positiivisen teekkari-imagon pönkittäminen voi olla ensisijaista, joskus taas reserviläistoiminnan arvostamisella voitaisiin haluta korostaa asemaamme ympäröivän yhteiskunnan osana.

Näihin kysymyksiin edustajiston ja hallituksen pitäisi vähintään vuosittain ottaa kantaa eikä vain lakaista asiaa maton alle, jossa luutuneet käsitykset hyvästä teekkaritoiminnasta vellovat kyseenalaistamattomina. Jos periaatteet ovat avoimet, voi yhteisö varsin hyvillä mielin päättää, mihin se tukensa ohjaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta ei niitä ihan kaikkia tarvitse kastella.