Helsingin keskustasta löytyy opiskelijasolu, jossa harrastetaan paljon rankempaa extreme-urheilua kuin mitä kukaan urpo MoonTV:llä on koskaan uskaltautunut kokeilemaan. Kolme tervettä nuorta miestä ovat libidonsa huipulla vannoneet valan, joka velvoittaa heidät elämään kolmekymmentä päivää ilman minkäänlaista seksiä.
Ihmissuhdeinsinööri kävi kuun alussa selibaattikommuunissa kyläilemässä. Kaverit myönsivät vastikään sinkkuuntuneensa, joten naistouhut olivat jo senkin takia harvassa. WC:n oven sisäpintaan oli kuitenkin ripustettu kalenteri muistuttamaan siitä, että myös autoseksuaaliset aktit on kielletty. Yksikään siittiö ei olisi uiva tuossa pöntössä kunnes kalenterin lehti kääntyy, rehvastelivat kaverukset.
24. päivä insinööri kävi kaverien luona tarkastuskäynnillä. Asunnossa oli jotenkin jäykkä tunnelma. Herja ei lentänyt entiseen tapaan. Illallispöydässä insinööri yritti vähän sulattaa jäätä kertomalla Deitti.netin ilmoituksesta, jossa etsittiin kivannäköisiä kundeja kimppakivaan. Yksi laski syömätikkunsa pöydälle.
”Nyt kun meitä on neljä”, hän sanoi ja katsoi tovereitaan, ”me voitaisiin muodostaa sellainen neliö tohon lattialle ja ottaa toisiltamme poskeen.”
Kaikki vilkuilivat ympärilleen. Kukaan ei sanonut mitään. Parin sekunnin piinaavan hiljaisuuden jälkeen ehdotuksen tekijä pusersi väkinäisen naurun, johon muut yhtyivät.
Sen jälkeen pöydässä ei juuri keskusteltu. Kaikki tuijottivat lautasiaan ja söivät. Insinööri hotki kipponsa tyhjäksi, kiitti ja lähti kotiin.
Ihmissuhdeinsinöörin vapautta vastaavat valat eivät kuitenkaan varjosta. Lauantaina hän tapasi ensimmäistä kertaa elämässään niin sanotun nymfomaanin.
Se oli vähän niin kuin jostain elokuvasta, sellaisesta, missä näyttelijät esiintyvät taiteilijanimillä. Alkutekstit jäivät kyllä väliin. Leffa leikkasi suoraan toimintaan, ja heti oltiin kokeilemassa erilaisia kuvakulmia. Insinööri oli kuin luotu rooliinsa.
Muutaman hauskan kohtauksen jälkeen insinööri alkoi uupua. Kello oli jo ties mitä, ja insinöörin mielestä olisi ollut loppuratkaisun paikka. Ohjaaja ei kuitenkaan ottanut tällaista kuuleviin korviinsa. Hän vaati lisää otoksia. Insinööri tunsi itsensä vähän sivuhenkilöksi, mutta suostui vielä yhteen uusintaan. Velton suorituksen jälkeen hän veti peiton tukevasti silmilleen ja ilmoitti ryhtyvänsä nukkumaan.
Juonessa tapahtui nyt dramaattinen käänne: hauska ihmissuhdekomedia muuttui suorastaan kauhuksi. Kuolemanväsynyt insinööri yritti nukkua, mutta lavasteissa vaaniva naispaholainen esti häntä kuiskimalla ja raapimalla edes torkahtamasta. Jos hänen onnistuikin hetkeksi nukahtaa, joutui hän jo puolen tunnin päästä heräämään sellaiseen tunteeseen, kuin jokin hirvitys olisi imenyt hänen sisuskalujaan ulos. Millään ihmiskielellä lausuttuja kieltoja tai kehotuksia tuo paholaisen jälkikasvu ei totellut.
Ihmissuhdeinsinööri on kuullut amerikkalaisilta psykologeilta, että paras tapa toipua tällaisesta traumaattisesta kokemuksesta on myydä sen elokuvaoikeudet eniten tarjoavalle. Samaten keskustan kolmikko voisi myydä konseptinsa tositeevee-tuottajille. Laitetaan siis joukko samaa sukupuolta olevia nuorukaisia autiolle saarelle, estetään heidän seksuaalisuuttaan purkautumasta luonnollisella tavalla ja jännitetään, kuka flippaa ensimmäisenä.
Tämä on Ihmissuhdeinsinöörin toistaiseksi viimeinen pakina. Kirjoittaja siirtyy uusiin ympyröihin ja kiittää lukijoitaan mukavasta palautteesta!