Pääsen todistamaan kahta mielenkiintoista iltaa. Torstaina kämpässäni vietetään poikien iltaa, perjantaina asuntoni valtaavat tytöt. Kuinka erilaisiksi tyttöjen ja poikien illat loppujen lopuksi muodostuvat? Ovatko poikien ja tyttöjen illat kuitenkaan niin erikoislaatuisia, kuin toisen sukupuolen edustajien usein annetaan ymmärtää?



Odotan torstai-iltaa sekalaisin tunnelmin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, liittyy poikien iltaan aina melko runsaasti alkoholia, alastomia saunojia, melua ja uskomaton määrä tarmoa jaksaa pikkutunneille asti.

Olen kutsunut luokseni neljä n.23-vuotiasta kaveriani: Masan, Jannen, Karin ja Mikon. Vähän yhdeksän jälkeen näen ikkunasta heidän hengailevan pihallani pakkasessa. Hyvin monen minuutin jälkeen ovikello soi. Pojat eivät siis aiokaan viettää koko iltaa ulkona tupakalla palellen! Poikien kasseissa on kaljaa, viiniä ja siideriä. Alkoholin suhteellisen vähäiseen määrään on varmaankin syynä se, että kyseessä on arki-ilta.

Hetken päästä jätän pojat ja menen keittiöön kuuntelemaan. He keskustelevat jostakin saman illan keikasta, jota olisi kiva mennä kuuntelemaan. Musiikki on ilmeisesti pojille mieluinen puheenaihe, koska he puhuvat siitä innokkaasti ja hyvin pitkään. Jossain vaiheessa joku pojista laittaa Oasiksen levyn soimaan. Ja edelleen puhutaan musiikista.

Pojat antavat kiltisti minun räpsiä heistä kasvokuvia. Minulle tarjotaan mahdollisuutta ottaa valokuvia myös muista ruumiinosista, mistä kuitenkin kieltäydyn kauniisti. Poseerauksen jälkeen pojat menevät tupakalle parvekkeelle, joka on hyvin pieni ja aivan luminen.

Seuraavan kerran oven takana vieraillessani pojat keskustelevat vakavista asioista: itsemurhasta, isäsuhteesta ja siitä, että raha ei tee onnelliseksi. Stereoissa soi Desmond Dekkerin levy. Puolen tunnin päästä musiikki on vaihtunut Kentiksi ja puheenaiheet vähem- män vakaviksi.

Jossain vaiheessa minusta alkaa tuntua siltä kuin olisin kuuntelemassa tyttöjen höpinöitä. Oven takana muistellaan nimittäin aikaa, jolloin oltiin kymmenen kiloa kevyempiä. Jonkun mukaan hänen hiuksensa ovat aina liian kuivat. Sitten kehutaan yhden pojan uusia korvakoruja. Ovat kuulemma kuitenkin ”poikabändimäiset”. Pojat eivät kuitenkaan tunnu ottavan moisia asioita turhan vakavasti, vaan paremminkin nauravat niille. Paljon vakavammalla ja hyvin kaihoisalla äänensävyllä he puhuvat menneistä ajoista, jolloin vielä jaksoivat juhlia ”raivolla”. Yhdentoista aikaan pojat alkavat soitella kavereilleen. Illan jatko-ohjelman suunnittelu on siis tullut ajankohtaiseksi. Minä lähden ulos ja jätän pojat omiin oloihinsa. Takaisin palatessani tapaan yhden pojista alaovella. Hän on tullut pihalle tupakalle, koska joku hänen kaverinsa on ajanut paikalle vain sitä varten. En osaa kuvitella yhdenkään tytön matkustavan jonnekin vain sen takia, että voisi polttaa kaverinsa kanssa yhdet tupakat. Moinen kuulostaa kuitenkin aika hauskalta idealta.

Puolen yön aikaan en enää jaksa kuunnella poikien keskustelua yhtä tarkasti kuin alkuillasta. Mielenkiintoni kuitenkin herää, kun pojat alkavat puhua tytöistä. Olenkin odotellut aihetta koko illan, koska pojat ovat yhtä lukuun ottamatta sinkkuja. Yksi pojista kysyy, voiko Veronika-niminen tyttö olla ruma. Kyse on tuntemattomasta tytöstä, joka on tulossa illan keikalle jonkun tutun mukana. Muut pojat tulevat nopeasti siihen tulokseen, että Veronika on mitä todennäköisemmin ruma. En ehdi kauan ihailla moista päättelykykyä, kun puheenaihe on jo ohi. Tämän jälkeen tytöistä ei puhuta kertaakaan koko illan aikana, mistä olen hieman hämmästynyt.

Puoli yhden jälkeen päätän mennä jututtamaan poikia. Heidän juomansa ovat loppumaisillaan, joten lähtö on varmaankin pian edessä. Vielä muutama kysymys ennen kuin he katoavat kaupungin yöhön. Millaisina pojat näkevät poikien illat? Vietetäänkö koko ilta poikien kesken vai saatetaanko myöhemmin illalla lähteä etsimään kauniiden tyttöjen seuraa?

Masan mukaan poikien saunailtoihin lähdetään sillä mielellä, että olisi suotavaa päästä jossain vaiheessa iltaa nauttimaan myös vastakkaisen sukupuolen edustajien seurasta. Janne taas tähdentää, että poikien illassa ei ole kyse mistään ”pyjamabailuista, joissa ollaan koko yö, istutaan saman pöydän ääressä ja puhutaan miehistä ja seksistä”. Kuulen Jannen äänensävyssä hieman halveksuntaa, mutta en ala puolustella tyttöjen iltoja.

Millä lailla poikien illat sitten eroavat meiningiltään niistä illoista, jolloin mukana juhlimassa on tyttöjä?

– Kyllä ilmapiiri muuttuu heti, jos yksikin tyttö on mukana, Masa vastaa.

– Joskus meininki rauhoittuu, kun tyttöjä on mukana, joskus ei. Kaikki riippuu illasta ja ihmisistä, Janne sanoo.

Ympäripyöreätä ja ehkä kohteliastakin. Annan asian olla ja jätän pojat lopullisesti rauhaan. Oven läpi kuulen, kuinka he alkavat taas puhua musiikista. Yhden maissa asuntoni tyhjenee. Loppuyön kaksi pojista viettää keikoilla ja toiset kaksi kotona nukkumassa.