![]() |
||||
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
||||
Oikeamieliset, hyvien puolella
Henna Partanen
![]() "Ette usko vallankumoukseen, siinä kaikki, ette usko!" Raakaluonteinen Stepan (Arto Pohjola) provosoi järjestön jäseniä uuteen iskuun. (Kuva Tuomo Tarvas) Alber Camus’n vuonna 1949 kirjoittama näytelmä ”Oikeamieliset” kertoo terroristien näkökannan viime vuosisadan alun Venäjällä käytyyn hiljaiseen sotaan. Minkälaista on elämä niillä, joita ylivalta sortaa eikä kukaan kuuntele? Löyhästi tositapahtumiin perustuva näytelmä näyttää minkälaisia ovat ihmiset, jotka tarttuvat terroriin viimeisimpänä keinona.
10-vuotias Teatteri Apollon on ohjaaja Jyrki Kalliuksen johdolla herättänyt eloon vanhan tekstin ja todistaa ettei vuosisadan aikana mikään ole muuttunut maailmassamme. Oikeamieliset: Dora (Piia Junkkari), Borja (Veli Laakkonen), Stepan (Arto Pohjola), Aleksei (Tommi Suojanen) sekä Janek (Tuomo Tarvas) edustavat vastarintaa, jonka ainoana tavoitteena on kukistaa vallalla oleva tyrannia, keinolla millä hyvänsä. Kuitenkin myös vastarinnan eteen tulee tarve perustella omien tekojensa oikeutusta. Onko oikein estää tappamista tappamalla itse? Miten pystytään todistamaan kuka on lopulta oikeamielinen? Entä mihin on kaiken tuhon keskellä jäänyt rakkaus ja onni; se minkä puolesta oikeastaan taistellaan?
Suhteellisen raskas aihe on viety läpi yhtä raskaasti, katsojia säästelemättä. Camus’n poliittiseen tekstiin ja Kalliuksen kiivastahtiseen ohjaukseen kaipasi välillä pientä hengäshdystaukoa ja aikaa sanoman sisäistämiseen. Parhaita hetkiä olivatkin musiikin, valojen ja hidastuksen avulla luodut kuvat terrori-iskuista sekä hiljaiset hetket joina tunnelman pystyi aistimaan ilman sanoja. Juuri rauhallisuuden ansiosta Tommi Suojasen roolityö Alekseina nousi esiin muiden joukosta. Vähäpuheisen Aleksein ahdistunut olemus kertoi oikeamielisten maailmasta enemmän kuin monet sanat.
Näytelmän aihe on myös oivasti rinnastettu
nykypäivään. Kokonaisvaltaisen elämyksen katsoja saa lämpiössä kuin sattumalta esillä olevia viimeaikaisia terrori-iskuja käsitteleviä lehtileikkeitä lukemalla. ”Suomeen terroriteot välittyvätkin lähinnä uutiskuvina,” kertoo Kallius. ”Jos vain kaikkia kuunneltaisiin, voitaisiin terrorismia välttää. Nykyinen politiikka synnyttää vain vihaa, eikä onnea ole vihassa, ” hän jatkaa. Näytelmän vakava tunnelma onnistuu jättämään katsojan mietteliääksi. Kukapa meistä voisi olla oikeamielisempi kuin kukaan toinenkaan, kun kaikki ovat kuitenkin aina hyvien puolella.
|
||||
![]() |