Suomen Chinatown saattaisi olla ihan perusteltu lisänimitys Otaniemelle. Niin paljon täällä jo asuu, opiskelee ja työskentelee kiinalaisia. Mutta mitä kiinalaiset itse ajattelevat elämästään pienen pohjoisen maan huipputekniikan kehdossa?



On hyisen tammikuun viimeinen sunnuntai, ja Suomelle valitaan vielä reilun tunnin ajan vaaliuurnilla uutta presidenttiä. Aika harva tulee varmasti ajatelleeksi, että monille Suomessa asuville kiinalaisille tämä on merkittävä ilta ihan toisesta syystä. Kiinalaisessa kalenterissa on uuden vuoden ensimmäinen päivä. Tänään vanhat epäonnistumiset unohdetaan, ja ilmassa on toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Otaniemen pimeillä kaduilla illan erityisyyttä tuskin voi aavistaa, mutta Smökin hämärässä aulassa juhlatunnelma tulee vastaan. Uuden vuoden ja kevään alkamisen kunniaksi järjestettävät tanssiaiset ovat alkamaisillaan. Vielä on aika vaisua, mutta juhlijoita saapuu paikalle koko ajan. Täällä juhlitaan tyylillä. Monilla pojilla on yllään tummat puvut, ja tytöt näyttävät upeilta kiiltelevän värikkäissä iltapuvuissaan. Pukeutumiskoodi ei kuitenkaan ole turhan tarkka. Muutamat ovat pukeutuneet farkkuihin ja rentoihin t-paitoihin.

Vaalean suomalaisen on mahdotonta sulautua massaan, mutta suuren kameran kanssa heiluva vierailija otetaan lämpimästi vastaan. Ympärillä on paljon hymyileviä kasvoja.

Tämä on ihan oma pieni maailmansa sunnuntairaukean Teekkarikylän keskellä. Kiinalaisen kulttuurin ja tunnelman voi aistia, vaikka on vaikea määritellä, mistä se oikeastaan rakentuu. Onko se vahvaa yhteisöllisyyttä? Vai mutkatonta rauhallisuutta ja ystävällisyyttä?

On arvioitu, että Otaniemessä olisi Pohjoismaiden suurin kiinalaisyhteisö. TKY:n Teekkarikylän soluissa ja perheasunnoissa asuu parhaillaan reilut 160 kiinalaista, ja lisäksi on vielä Hoasin arviolta sata vuokralaista. Eikä pidä unohtaa pariskuntien lapsia tai jälkikasvunsa luona vierailulla olevia vanhempia.

Eivätkä kaikki Otaniemessä opiskelevat ja työskentelevät tietenkään asu Teekkarikylässä. Vuoden alussa TKK:n opinto-oikeus oli voimassa 475 kiinalaisella. Osa heistä opiskelee kokonaista tutkintoa, toiset ovat tulleet vain kääntymään yhden tai kahden lukukauden ajaksi. Lisäksi kiinalaisia työskentelee TKK:lla ja Otaniemen alueen yrityksissä. Esimerkiksi VTT:llä kiinalaisia työntekijöitä on tällä hetkellä 15.

Mutta nyt takaisin juhliin. Helsingin yliopistossa kauppatieteitä opiskeleva Xiaona Tang tulkkaa ummikolle ystävällisesti mandariininkiinaksi pidettävää puhetta. Puheen jälkeen juhlaväki alkaa yllättäen siirtyä salin takanurkkausta kohti. Aivan kuin joku olisi painanut videonauhan pikakelausnappia. Mitä nyt? Sieltä saa kuohuviiniä, Xiaona selvittää. Hän palaa pian takaisin sirot lasit molemmissa käsissään, ja sitten nostetaan maljat uuden vuoden kunniaksi.

Tanssiaiset voivat alkaa. Ensimmäisen tanssin aloittavat juhlan kunniavieraat, Kiinan Suomen-suurlähettiläs Zhang Zhijian ja hänen vaimonsa Zhan Liming. Suurlähetystössä ollaan mielissään tällaisten juhlien järjestämisestä, ja kuohuviinitkin nautittiin muuten juuri lähetystön lahjoituksen ansioista.

Varsinainen kiitos juhlista kuuluu Otaniemessä opiskelevien kiinalaisten CSSA-HUT-järjestölle. Viime aikoina CSSA-HUT on järjestänyt myös kori- ja jalkapallo-otteluita ja korttipeli-iltoja. Järjestö toimii tietenkin ensisijaisesti kiinalaisten opiskelijoiden iloksi, mutta ketään ei käännytetä tapahtumista pois.

– Jos suomalaiset tai muunmaalaiset haluavat tutustua meihin, he ovat aina tervetulleita mukaan, rohkaisee järjestön puheenjohtaja Xiang Liu.

Smökin uuden vuoden juhlissa perinteiset suomalaisennäköiset naamat voi laskea yhden käden sormilla. Monet sanovat, että olisi mukavaa, jos tapahtumissa pääsisi tutustumaan myös suomalaisiin. Mutta hyvä, jos CSSA:n kautta saa luotua kontakteja edes toisiin kiinalaisiin. Ei sekään mikään itsestäänselvyys ole.

Suomeen 15-vuotiaana muuttanut Fanglan Tao oli hämmentynyt aloittaessaan konetekniikan opintoja TKK:lla viitisen vuotta sitten. Opiskelemaan hyväksyttyjen listassa kiinalaisten nimiä oli ollut paljon, mutta kampuksella heitä ei juurikaan näkynyt. Ja miten oikeastaan olisi edes luontevaa lähestyä täysin vierasta ihmistä?

– En uskaltanut enkä oikeastaan vieläkään uskalla mennä puhumaan heidän kanssaan, koska en ole varma, ovatko he kiinalaisia, japanilaisia vai korealaisia, Fanglan harmittelee.

Fuksivuosi vierähti lähinnä suomalaisten opiskelukavereiden ja perinteisen teekkarikulttuurin parissa. Toisena opiskeluvuonna Fanglan tutustui onnekseen mukavaan kiinalaiseen opiskelijaan eräällä tutan kurssilla, ja tämän kautta kaveripiiri laajeni pian.

Fanglan on huomannut, että kiinalaisten ja suomalaisten opiskelijoiden elämänpiirit ovat melko etäällä toisistaan.

– Kiinalaiset opiskelijat hengailevat usein omissa piireissään eivätkä juurikaan kommunikoi ulkomaalaisten kanssa.

Perinteinen teekkarikulttuuri ei ole useimpien kiinalaisten mieleen. Käsitys hauskanpidosta on jotakin muuta kuin humalahakuinen juominen. Mieluummin pelataan korttia, jutellaan ja napostellaan pieniä herkkuja.

Niinpä. Smökissä juhlijoiden käsissä näkyy lähinnä cokis-tölkkejä, vaikka siiderinmyyntiäkin mainostettiin etukäteen. Viereisestä huoneesta haetaan paperilautasille pikkusuolaisia, ja kaikki näyttävät tyytyväisiltä. Tunnelma on vapautunut, mutta sen saavuttamiseksi ei tarvita pohjalle kuutta kaljaa.

Teekkareiden humalahakuinen juomakulttuuri ei ole Fanglanin mukaan ainoa syy siihen, miksi kiinalaisia opiskelijoita näkee niin harvoin suomalaisten bileissä.

Maisteriopiskelijoilla tekee usein tiukkaa rahojen kanssa, ja silloin kymmenen euroa käyttää mieluummin supermarketin kassalla kuin bileiden sisäänpääsymaksuun. Ja lisäksi kiinalaiset opiskelijat ovat yleensä todella ahkeria. Maisteriopiskelijat haluavat valmistua mahdollisimman nopeasti ja päästä töihin tienaamaan rahaa. Bileet ovat heidän mielestään vain ajanhukkaa.

Eikä se mikään ihme ole, että opintoihin suhtaudutaan kunnianhimoisesti. TKK:lle pyrkivät kiinalaiset joutuvat täyttämään muiden ulkomaalaisten hakijoiden tavoin tiukat vaatimukset ja lähettelemään jos jonkinlaista todistusta Suomeen, ennen kuin ovet maisteriohjelmaan aukeavat.

Eeva Lyytikäinen kansainvälisistä opiskelijapalveluista kertoo, että hakijalla on oltava pohjalla vähintään alempi korkeakoulututkinto. Lisäksi kaikilta, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea, ruotsia tai englantia, vaaditaan viralliset kielitodistukset.

Maisteriohjelmissa on suora paperivalinta kuuteen ohjelmaan, jotka on mahdollista suorittaa kokonaan englanniksi. Toinen reitti on tulla valituksi pääsykokeen kautta, johon haetaan osallistumisoikeutta erikseen alemman tutkinnon perusteella. Pääsykoe ei kuitenkaan ole Lyytikäisen mukaan ollut viime vuosina kovin suosittu vaihtoehto.

Huang Zhigang Kiinan suurlähetystöstä arvelee, että selitys kiinalaisten opiskelijoiden hakeutumiseen juuri TKK:lle johtuu yksinkertaisesti korkeakoulun hyvästä maineesta. Enemmänkin tulijoita saattaisi olla, mutta kovat pääsyvaatimukset asettavat rajoituksia. Ala kiinnostaa monia, koska tekniikan huippuosaamiselle on vauhdikkaasti kasvavassa Kiinassa kysyntää.

Zhigang arvioi, että yhteensä Suomessa opiskelevien kiinalaisten määrä on lähellä 2300:aa. Mutta täytyy ottaa huomioon, että kaiken kaikkiaan kiinalaisia opiskelijoita on lähtenyt oman maan rajojen ulkopuolelle arviolta 350 000 ja moniin Euroopan maihin verrattuna heitä on Suomessa aika vähän.

Mutta entäs se tavallinen arkinen elämä? Jos opiskelupaikan onnistuu lopulta saamaan, saattavat suuremmat koitokset olla vielä edessäpäin: miten uuden maan outoon ja vieraaseen kulttuuriin oikein pääsee sisälle tai miten selviäisi aluksi edes päivittäisistä asioista?

TKY:n kv-sihteerinä toiminut Milla Eronen toteaa kärjistäen, että jos ensimmäisistä päivistä täällä selviää, niin selviää mistä vain. Uuteen maahan tulija joutuu käymään läpi aikamoisen helvetin ennen kuin oman elämänsä saa kuntoon. Viime keväänä tehty selvitys paljasti, että jopa joka kolmannelle TKK:n ulkomaalaiselle tutkinto-opiskelijalle sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on ollut vaikeaa. Viisi prosenttia vastanneista ilmoitti, ettei ollut sopeutunut lainkaan. Sopeutumisongelmia esiintyi TKK:lla enemmän kuin neljässä muussa tutkimukseen osallistuneessa korkeakoulussa.

Myös Fanglan Tao on huomannut, että vieraan kulttuurin keskelle tupsahtanut opiskelija on liian paljon omillaan. Ihan arkipäiväiset käytännön asiat saattavat aiheuttaa päänvaivaa: missä on pankki, miten avataan tili, miten käytetään pankkikorttia ja suomenkielisiä pankkiautomaatteja, missä on väestörekisteri, mistä voi ostaa kirjoja ja mihin voi mennä, jos sairastuu?

Tarve sillanrakennukseen kiinalaisten opiskelijoiden ja TKK:n tai oikeastaan laajemminkin suomalaisen yhteiskunnan välille oli yksi syy siihen, miksi Fanglan hakeutui TKY:lle kiinalaisten yhdyshenkilöksi. Välillä hän on toiminut työssään ihan konkreettisesti tulkkina, kun pulaan joutuneen kiinalaisen englannin kielen taito ei ole riittänyt ongelman ratkaisuun. Kielimuuri onkin kaikkein suurin ongelma, ja oikeastaan kaikki muut ongelmat ovat seurausta juuri siitä.

Kiinalaisten vaihtareiden tilanne on ihan toinen. Kv-isohenkilöt osaavat opastaa bileisiin ja muihin tapahtumiin. Juhlimiseen on jonkin verran varaakin, koska kotiyliopisto tai valtio tukee opiskelijoita taloudellisesti.

Tilanne kuulostaa tutulta Smökin bileissä uutta vuotta juhlistavan Wu Znen korviin. 24-vuotias vaihtari saapui Suomeen pari viikkoa sitten. Hän aikoo opiskella TKK:n tutalla kevätlukukauden ja suunnata sitten takaisin kotiyliopistoonsa. Ensimmäiset viikot ovat kuluneet vauhdikkaissa merkeissä, ja aktiivinen nuori mies on tutustunut monista maista tulleisiin vaihtareihin. Wu on muutenkin aika kosmopoliitti. Hän muutti Kiinasta opiskelujen perässä Singaporeen 16-vuotiaana, ja kertoo esittäytyessään yleensä myös englanninkielisen nimensä. Se on Zack. Wu tuli CSSA-HUT:n järjestämiin juhliin, koska hänestä olisi mukavaa tutustua myös muihin kiinalaisiin.

Wu Zne tyytyy istuskelemaan ystävänsä Dai Dan kanssa taka-alalla, mutta moni on tullut näihin juhliin tanssimaan ihan oikeasti. Silkkiset helmat heilahtelevat ja lempeä musiikki soi taustalla. Joidenkin mielestä vähän liiankin lempeä. Ainakin se saisi olla paljon kovemmalla, tanssilattian reunamilla kritisoidaan.

Ja sitten on tärkeän kilpailun julistamisen aika. Pitäisi löytää illan kuningatar, ystävällisesti hymyilevä poika tulkkaa mandariinikiinaa taitamattomalle tarkkailijalle. Pojat saavat hakea tarroja ja kiinnittää niitä suosikkityttönsä käsivarteen. Eniten tarroja kerännyt tyttö on voittaja. Yllättäen lempeä musiikki vaihtuu discoksi, ja äreä strobovalo laitetaan päälle. Tytöt yrittävät ylipuhua poikia lahjoittamaan tarransa juuri heille.

Kauniiseen punaiseen kokomekkoon sonnustautunut Huiyu Zhang on saanut jo haalittua muutaman kimaltelevan voitonmerkin itselleen. Huiyu tuli tutkijaksi TKK:n sähköosastolle viime syksynä. Hän luettelee hyväntuulisesti puolen vuoden aikana oppimiaan suomen kielen fraaseja.

Nuori tutkija on häkellyttävän huolehtivainen: tuo kamera näyttää todella painavalta, haluaisitko istua? Haen tuolin! Sinulla on varmasti kauhea jano, ota tämä lasi, voin hakea itselleni uuden. Ja kohta Huiyu tulee takaisin pienen punaisen paperipussin kanssa. Tämä tarkoittaa onnea ja kaikkea hyvää, hän viittaa kultaiseen kiinalaiseen merkkiin pussin päällä. Lahjapussiin on sujautettu värikkäitä karkkeja. Suomalainen vierailija hymyilee suupielet korvissa ja kiittelee vuolaasti kun ei oikein muutakaan keksi.

Mutta nyt valitaan illan kuningatar. Eniten tarroja keränneet tytöt kutsutaan juontajan luokse. Huiyu pärjää aika pitkälle, mutta kärkikaksikkoon hän ei ihan yllä. Loppusuoralla kilpailun luonne muuttuu. Voittaja ratkaistaan sen perusteella, kumpi finalisteista saa eteensä pidemmän kannattajaletkan. Suosikkiaan puolustavat hyväntuuliset fanit kokeilevat kaikkia keinoja: sekin näyttää olevan ihan sallittua, että toisesta kannattajaleiristä kiskotaan ihmisiä oman voittajaehdokkaan puolelle. Lopulta kauniiseen siniseen juhla-asuun pukeutunut siro nuori nainen julistetaan voittajaksi.

Kello lähenee kymmentä, ja juhlijat alkavat tehdä lähtöä. Huomenna on maanantai, ihan tavallinen arkipäivä. Tenttikirjat ja haastavat työt odottavat.