Sähköosastolla professorina työskentelevä Timo Laakso on kertonut avoimesti homoudestaan työpaikallaan ja julkisuudessa. Viimeksi asia tuli esiin, kun häntä haastateltiin Talouselämässä toissaviikolla.
Laakson mukaan teollisuudessa homoudesta ei voi puhua juuri ollenkaan, vaan asia on ”vaiettu kuoliaaksi”. Oman kokemukseni mukaan homoudesta ei saa puhua myöskään monessa täysin suvaitsevana itseään pitävässä yhteisössä. Niissä pelätään niin suunnattomasti toisten loukkaamista, että asiasta ei voi puhua edes silloin, kun se olisi oleellista ja luonnollista.
Teknologiayritykset ymmärtävät kuulemma jo suvaitsevaisuuden valtiksi kisatessaan parhaista tekijöistä. Sen sijaan ”ylioppilaskunnassa suhtautuminen oli ainakin muutama vuosi sitten nihkeää”.
On totta, että melko miesvaltaisessa ja perinteisessä TKY:ssä ei varmasti olisi helppoa olla julkisesti homo. Toisaalta yhteisö on suhteellisen suvaitsevainen ja suhtautuu rennon humoristisesti moniin vaikeisiinkin asioihin. Periaatteessa kaikesta pitääkin voida heittää huulta. Onkin huippuhienoa, ettei asiasta ole täysin vaiettu ylioppilaskunnassa. Mutta jos joku avoimesti kertoisi homoudestaan, olisiko yhteisö niin ”suvaitsevainen”, että lakkaisi puhumasta ja vitsailemasta asiasta?
Toivottavasti ei. Kaikkein parasta olisi, että huulenheitto olisi pelkästään hyväntahtoista ja että homoseksuaalit osasivat itsekin nauraa Simo Hovari -vitseille.
Tämä Polyteekkarin numero on nykyisen toimituksen viimeinen yhteinen hengentuote. Kiitämme ja kumarramme. Ja odotamme yhdessä teidän kanssanne jännityksellä, miltä lehti mahtaa ensi syksynä näyttää. Rentouttavaa kesää!

Terhi Upola
Päätoimittaja