Korkeakoulujen tasa-arvotapaaminen järjestettiin tänä vuonna Teknillisellä korkeakoululla Espoossa huhtikuun puolivälissä. Kaksipäiväisessä tapahtumassa käsiteltiin esimerkiksi opiskelijoiden roolia tasa-arvotyössä, yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän tasa-arvovaikutuksia ja naisten kannustamista tutkijan uralle.

Yksi vakavimmista aiheista koski kiusaamis- ja häirintätilanteiden ehkäisemistä ja niihin puuttumista. Aiheen työryhmää vetänyt Helsingin yliopiston suunnittelija Annukka Öljymäki kertoi, että vaikka häirintätilanteita on monesti vaikea näyttää toteen, pitää kaikkiin ilmitulleisiin häirintätapauksiin suhtautua vakavasti ja ihmisten ilmoittaessa tapauksista heitä pitää kuunnella aina mahdollisimman tarkkaavaisesti.

– Ongelmiin pitää puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä ongelmat voivat lähteä liikkeelle todella pienistä asioista ja kasvaa nopeasti suuremmiksi, Öljymäki sanoi.

Teknillisellä korkeakoululla isännän tasa-arvokysymykset nostettiin suurennuslasin alle. TKK:n tasa-arvotilanteesta gradunsa vuonna 2002 tehnyt tutkija Tiina Salokangas kertoi, että TKK:lla miesvaltaisuus näkyy niin hyvässä, kuin pahassakin. Esimerkiksi tutkimuksessa korostuneen maskuliinisena pidetyllä ja erittäin miesvaltaisella konetekniikan osastolla naiset kokivat asemansa suhteellisen usein ongelmalliseksi, mutta vastaavasti osa koneen naisista katsoi hyötyvänsä sukupuolestaan muiden osastojen opiskelijoita useammin.

Suurimpiin ongelmiin naispuoliset teekkarit olivat törmänneet opintoihin kuuluvien haalariharjoittelujaksojen aikana. Pahimmillaan teollisuustyöpaikoilla oli esiintynyt suoranaista ahdistelua, mutta selvästi yleisempää oli, että naisille ei haluttu tarjota mahdollisuutta samojen työtehtävien opetteluun kuin miespuolisille opiskelijoille. Tehtäviä saatettiin pitää joko tarpeettomasti liian raskaina, tai likaisempien töiden tekemistä ei pidetty naisille sopivana.

Lisäksi Salokankaan tutkimuksesta kävi ilmi, että pojat ovat varmempia työllistymisestään ja valmistumisen jälkeiset palkkaodotukset ovat naisia korkeammalla. Varsinkin tämä tulos on tuttu monista muistakin tutkimuksista. Tietoteollisuuden naiset -tasa-arvohankkeen projektipäällikkö Pirjo Putila kertoi kuulleensa useilta yritysten rekrytoijilta, että työhakemuksissaan naiset esittävät usein miehiä alhaisempia palkkatoiveita. Jos nainen palkataan yritykseen alun perinkin miestä pienemmällä palkalla, ei tämän jälkeen ole enää todennäköistä, että palkkaero kuroutuisi myöhemmin umpeen.

Useissa puheenvuoroissa korostettiin, että tasa-arvo ei ole pelkästään miesten ja naisten välinen asia, vaan tasa-arvoajattelun piiriin pitäisi ottaa nykyistä paremmin esimerkiksi ulkomaalaiset, vammaiset ja seksuaaliset vähemmistöt.

Professori Timo Laakso piti omakohtaisen puheenvuoron seksuaalivähemmistöistä TKK:lla.

– Koska en ole perehtynyt erityisesti tasa-arvoon, ajattelin kertoa asioista rivihomoprofessorin näkökulmasta, professori Laakso aloitti puheenvuoronsa.

Neljännesvuosisadan TKK:lla työskennellyt Laakso kertoi, että vielä parikymmentä vuotta sitten seksuaalivähemmistöistä ei puhuttu kuin korkeintaan naureskellen ja homoja pidettiin ”harmittomina pelleinä” Mr. Mossen tyyliin. Vuosien saatossa ilmapiiri on kuitenkin muuttunut avoimemmaksi ja suvaitsevaisemmaksi. Vaikka Timo Laakso pitää teekkarikulttuuria konservatiivisen puoleisena, ja miesvaltaisuudesta johtuvaa machokulttuuria esiintyy, kertoi hän viihtyvänsä hyvin paikallisessa työympäristössä.

– Otaniemi ei ole varmasti helpoin, mutta ei varmasti vaikeinkaan paikka työskennellä, Laakso tiivisti.

HYY:n sosiaalipoliittinen sihteeri Tiia Aarnipuu ja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen tasa-arvoyhdyshenkilö, tutkija Salome Tuomaala katsoivat, että tasa-arvotapaaminen puolustaa hyvin paikkaansa.

– Niiden ihmisten määrä, jotka tekevät korkeakouluissa aktiivista tasa-arvotyötä on todella pieni, ja he ovat monesti todella yksin. Sillä, että pystyy jakamaan omia kokemuksia edes kerran vuodessa, on huikea merkitys, Tiia Aarnipuu sanoi.

Tasa-arvotapaamisen ohjelma ei kuitenkaan vastannut täysin odotuksia.

– Minulle jäi hieman hatara fiilis, sillä käsitellyt teemat olivat erittäin tuttuja, eikä niiden käsittelytavoissa menty juurikaan eteenpäin edellisvuosista, Aarnipuu pahoitteli.

Miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ei pitäisi Salome Tuomaalan mukaan nähdä muista ongelmista erillisenä kysymyksenä.

– Minä en ymmärrä millä tavalla naisten tasa-arvoa voitaisiin edistää ottamatta huomioon yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kaltaisia kysymyksiä, sillä sukupuoli ei ole koskaan erillään muusta yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta tai epäoikeudenmukaisuudesta, Salome Tuomaala sanoi.

Tasa-arvotapaamiseen osallistui noin 40 korkeakoulujen edustajaa ja parikymmentä opiskelijaa. Ensi vuonna tapahtuma järjestetään Helsingin kauppakorkeakoululla.