Kunnallivaalit, joissa vajaa kuusikymmentä prosenttia meistä käytti äänioikeuttaan, ovat takana ja uudet valtuustot aloittaneet työnsä. Espoon 67 valtuutettua ovat kokoontuneet jo kahdesti. Uuden valtuuston työtavoista sovittaessa tarkoitus on ollut jäntevöittää keskustelua ainakin niin paljon, ettei Hesarin toimittajan tarvitsisi haikailla lehdessä Espoon keskuksen baarittomuutta. Onnistumisen laita on vähän niin ja näin; ensimmäisessä kokouksessa puhuttiin koirien jätöksistä ja toisessa kuultiin sama puheenvuoro varoiksi kahteen kertaan.

Valtuuston tehtävä isossa kaupungissa on haastava. Pitäisi kyetä ohjaamaan virkamiestyötä ja hioa kaupungin strategiaa, ei puuttua pieniin asioihin elleivät ne ole todella merkittäviä. Toisaalta vallan valuminen valtuutetuilta virkamiehille huolettaa monia. Haastavaa onkin päättää asioista, joita valmistellen alan ammattilaiset puurtavat päivittäin. Espoossa valtuustokauden suuria asioita tulevat olemaan Etelä-Espoon yleiskaava ja raideratkaisu, palvelujen järjestäminen sekä talouden tasapainotus.

Kuntatalouden kriisin kuvaa on maalailtu isolla pensselillä valtionhallinnossa. Oman nopean vaikutelmani mukaan kuva on melkoisen näköinen. Kuntien määrän karsinta tai tehtävien jakaminen esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan olisi hyvä vaihtoehto. Nykyisin Suomen kuntien suuruusluokkaerot ovat melkoisia; saaristokuntien viidestäsadasta asukkaasta Helsingin viiteensataan tuhanteen. Kaikilla on samat lakisääteiset velvoitteet ja vastuut.

Yhdistämällä kuntia ja lisäämällä samaan aikaan paikallistason demokratiaa päästäisiin tilanteeseen, jossa esimerkiksi pääkaupunkiseutu toimisi suurena, tehokkaana yksikkönä vaikkapa joukkoliikenne- tai terveydenhoitoasioissa ja aluekeskuksissa voitaisiin paikallisesti päättää monista muista asioista, kuten vaikka alakoulujen opetussuunnitelmien soveltamisesta. Väitän, että Maunulan tai Matinkylän vaaleissa äänestysprosentti olisi korkeampi kuin Helsingin tai Espoon vaaleissa ja paikallisesti päätettävät asiat lähempänä äänestäjien arkea. Toki samalla olisi huolehdittava demokratiasta sillä seuraavallakin tasolla. Mielenkiinnolla odotan, mitä Kainuun hallintokokeilusta seuraa.

Suurista puheista huolimatta myönnän nelivuotiskauteni alun tärkeimmän asian olleen se, että olen varmasti selvillä siitä, mistä päätetään ja ymmärrän päätöksen vaikutukset. Kakkosena tulee ihmisiin tutustuminen ja kolmosena asioihin ja laajempiin kokonaisuuksiin perehtyminen. Kulissien takana on tietysti puuhailtu monenlaista, verkostoiduttu strategiaseminaarin jatkoilla ja virallisemminkin, vaikka varsinaisia päätöksiä onkin tehty vielä aika vähän.

Otsikon lainaus on brittiläiseltä laulu- ja soitinyhtye Chumbawambalta. Heidän näkemyksensä politiikasta on verrattain särmikäs, mutta tutustumisen arvoinen. Ennen kaikkea siinä kuitenkin nostetaan esiin periaatteellisuus ja se, että asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Hyviä asioita molemmat.