Otaniemen oma TV-asema repäisi syksyn näytäntökauden käyntiin rohkeasti Otasuunnistuksen kaaoksen keskellä. Suorat lähetykset kuuluvat OUBS:illa normaalisti jokaviikkoiseen ohjelmaan, mutta tämänkertainen ohjelma oli uuden toimituksen ensimmäinen ja jännitettävää riitti luonnollisesti tavallista enemmän. Satojen toikkaroivien fuksien paimentaminen TV-kameroiden eteen toi hommaan oman lisähaasteensa.
- Meillä on tänään tällainen kännifuksilavastus, eli kaikki särkyvä on sidottu kattoon kiinni, OUBS:in vastaava toimittaja Jaakko Siiskonen nauraa.

Muutamalla kemianteekkarilla täydennetty raksalaisten fuksiryhmä sai kunnian toimia OUBSin syyskauden ensimmäisinä vieraina.
- Onks täällä muka oikeesti joku TV-studio? Päästääks me telkkariin?
Ohjelmassa ollut Otavisa on perinteisesti vaikea ja leikkimielisesti ilkeä visailuohjelma.
- Montako fuksia tarvitaan rakentamaan korttitalo?
-No ei sitten muuta kuin rakentamaan, visaa juontanut Harri Lehmuskallio komentaa.

Jos tunnelmaa voi koskaan kuvailla sähköiseksi, oli OUBS:n studion ilmapiiri juuri sitä, kun studio-ohjaajan pallilla istunut Tapio Hirvikorpi sai luvan painaa lähetysnappulaa viisitoista yli kuusi syyskuun ensimmäisenä maanantaina.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan lähetys piti aloittaa tasalta, mutta koska ohjelman tekoon tarvittavia fukseja ei näkynyt paikalla, päätettiin alkua lykätä suosiolla akateemisella vartilla. Akateeminen vartti voi kuitenkin olla joskus yllättävänkin lyhyt aika.
- Hei, pitäis varmaan jo aloittaa!
- Mä pistän tunnarin pyörimään!
- Miks toi yksi kuva näyttää niin tummalta? Näkyyks se kuva siellä telkkarissa!?

Ensimmäinen otos lähtee kuitenkin kunnialla eetteriin. Tauolla Harri näyttää huolestuneelta ja leikkauspöydän takaa huudetaan mikronilla kiivaasti ohjeita talon toisella puolella olevaan studioon. Miksi ykköskameran kuva ei näy kunnolla? Viaksi paljastuu epäkuntoinen piuha, mikä korvataan nopeasti uudella ja lähetys jatkuu entistä kirkkaampana.

Ensimmäisessä lähetyksessä moni asia olisi saattanut mennä pahasti vikaan, mutta kaikilta suuremmilta ongelmilta kuitenkin vältyttiin.
-Vähän kyllä pulssi nousi, kun joka paikkaan pitää katsoa yhtä aikaa, Tapio kertasi ensimmäisten lähetysminuuttien jälkeen. Pidempiin kommentteihin ei kuitenkaan ollut aikaa.
- Toi on hyvä, naisia kuvassa. Zoomaa vähän, Tapio antoi ohjeita kuvaajan kuulokkeisiin.

Äänitarkkailijan paikalla istunut toimittaja Heikki Niiranen ehti välillä ottamaan vähän rennomminkin.
- Harjoittelustahan tämä vielä menee, mutta tällaisesta hommasta ei tarvitse ottaa vielä hirveästi paineita, Heikki sanoi.

Ensimmäisestä fuksiohjelmasta ei kuulemma todennäköisesti editoida uudelleen lähetettävää versiota. Toisaalta OUBSista puhuttaessa tätäkään ei mennä lupaamaan, parhaita paloja saatetaan sittenkin ihailla vielä vuosienkin kuluttua.

Jaakko Siiskonen oli viime vuonna OUBSin teknikkona ja nyt päätoimittajana hän on ainoana jäljellä vanhasta porukasta. Päätoimittajan lisäksi aseman miehitykseen kuuluu neljä toimittajaa ja kaksi teknikkoa.
- Ei nämä ainakaan hirveästi tunnusta, että kukaan olisi pahemmin tehnyt näitä hommia aikaisemmin, Jaakko Siiskonen sanoo.

Innokkuutta kuitenkin riittää, ja varsinkin tekniikkapuolen omaksuminen on sujunut teekkareilta ongelmitta. Suurin osa OUBSin kalustosta on todistanut luotettavuutensa jo viime vuosituhannen puolella, vaikka esimerkiksi kuvauskalusto onkin pääasiassa digitaalista.

Siinä missä suurin osa muista alayhdistyksistä oli Otasuunistuksessa rekrytoimassa uusia jäseniä, sai OUBS keskittyä oman toiminnan esittelyyn. Ohjelmat tehdään pääasiassa toimituksen omin voimin, ja jos avustajia käytetään, hyödynnetään pääasiassa vanhoja OUBS:ilais-voimia.

Ensimmäisen lähetyksen ollessa loppupuolella Jaakko Siiskonenkin pystyi huoahtamaan helpotuksesta.
- Ei tässä enää mitään. Homma alkaa pyöriä pikku hiljaa ja homma sujuu.