Helsingin metrosta tehtiin kaksi valtuustoaloitetta vuonna 1955, toinen puoluekentän vasemmalta ja toinen äärivasemmalta laidalta. Näin jälkeenpäin on mahdotonta tietää, oliko kyseessä eurooppalaisen edistyksen hamuaminen meillekin vai työväen olojen parantamiseen tähtäävä toimenpide. Joka tapauksessa nykyisetkin demarit ovat hyvin metromyönteisiä, ainakin Espoossa.

Kokoomuksesta ei oikein ota selvää. Osa valtuutetuista vastustaa metroa henkeen ja vereen, tuoden valtuustoon aloitteita asiasta silloinkin, kun mitään ei asian tiimoilta ole tapahtumassa aikoihin. Osa taas näkee Espoon selvemmin osana pääkaupunkiseutua ja on viime aikoina jopa antanut julkisen tukensa metrolle.

Etelä-Espoosta Helsinkiin töihin matkaavat ihmiset ovat suureksi osaksi niinistöläisesti määriteltyjä työläisiä, joiden matka nopeutuisi ja matkasta selviäisi kuivin pikkukengin, mikäli kilometrit taittaisi tunnelissa. Vaikea on uskoa, että joukkoliikenteen palvelutasoa koko seudulla parantava hanke kaatuisi vihreiden vastustukseen. Intohimoisimmat pikaraitiotien kannattajat voivat kuitenkin olla vaikeita taivuteltavia.

Niin tai näin, aina kun lukee lehtijutun otsikosta jonkun puolueen seisovan metron takana tai vastustavan sitä, on syytä lukea koko teksti, koska tiedotusvälineet tapaavat yleistää milloin minkäkin puolueen kolmen hengen paikallisosaston kannanoton koskemaan koko puoluetta.

Hännänveto siitä, kuinka maksuosuus jaetaan valtion, Helsingin ja Espoon kesken tulee ehdottomasti käydä, mutta jo sitä ennen päätös metron rakentamisesta on Espoon 67 kaupunginvaltuutetun käsissä.

Suoraselkäistä olisi ilmoittaa, että metro halutaan Espooseen, ja kysyä sitten, kuinka paljon valtio aikoo sitä tukea huomioiden, että huomattavasti vähemmän liikennöidyt yhteydet ruuhka-Suomen ulkopuolella saavat melkoisia summia.

Nykyinen ajatus tuntuu monella olevan, että kun tarpeeksi pitkään teeskennellään, ettei asia meitä kiinnosta, tuo valtio kottikärryllisen rahaa ja Helsinki toisen, jos metro millään suostutaan rakentamaan. Näinhän ei tule tapahtumaan.

Jos päätöksen kanssa liiaksi vetkuillaan, on mahdollista, että pääkaupunkiseutu suuntautuu tosiasiallisesti itään Sipoon ja Porvoon suuntaan Otaniemen jäädessä ainoaksi Espoota Kirkkonummesta erottavaksi asiaksi. Suomen toiseksi suurin kaupunki muuttuisi silloin suurimmaksi maalaiskunnaksi.

Kirjoittaja on espoolainen kaupunginvaltuutettu