Polyteekkari

Piti ensin kirjoittamani Kaarlolle* killoista ja siitä, että vaikka paljon onkin muuttunut, niin on niiden rooli yhä melko korvaamaton. Mutta tartuinpa sitten pohtimaan ”asenteellisuutta”, kun edaattorikollega kysyi, onko asenteellisuuteni lisääntynyt. En tullut tarkemmin kysyneeksi, mitä ja missä yhteyksissä ilmenevää asenteellisuutta hän tarkoitti – jostain syystä kyseessä taisi olla kirjoittelu njyysseissä tky.edustajisto ynnä crosspostatut ryhmät ja kopio edarille.

Asenteellisuus. Kuulostaa hiukan karulta ja negatiivissävyttyneeltä, mutta sitten kun ajattelee asiaa siltä kannalta, että edaattori kirjoittaa omalla nimellään ja omana itsenään, sellaisena kuin on edustajistoon valittu... Ei se asenne kirjoittelussa taidakaan olla enää ihan niin negatiivinen seikka. Varsinkin kun allekirjoittaneella ei ole mitään virallista tiedotustehtävää tai -virkaa edustajistossa. Jos edaattori omasta aloitteestaan ja olettamansa äänestäjäkunnan eduksi välittää tietoa edustajiston toiminnasta, ei taida olla mitään perustetta kyseenalaistaa faktojen (kunhan niissä ei voida osoittaa vääristelyä) lisäksi tulevia omia näkemyksiä. Varsinkaan kun missään ei väitä edustavansa ylioppilaskunnan virallista totuutta ja njyysseissä jokaisella on mahdollisuus kysyä, oikaista ja kyseenalaistaa. Varsinkin mikäli huomaa vääristeltyjä ”faktoja”.

Asenteellisuuttani saattaa toki näkyä myös hiukan nuivassa suhtautumisessa sähköpostin lähettäjien tunariuteen näiden lähetellessä viestejä liitetiedostoissa tai erään monopolifirman melkein-HTML:nä. Tässä vaiheessa edaattoriuraani olen tainnut nähdä jo niin monta ylioppilaskunnan hallitusta, pääsihteeriä ja puheenjohtajistoa, ettei näitä enää pidä sen kummempina ihmisinä kuin muitakaan ylioppilaskunnan jäseniä. (Tai ei kai ainakaan yhtä kummallisina kuin allekirjoittanut itse taitaa olla.)

Käytännössä hekin ovat aivan tavallisia teekkareita ja ihmisiä, joiden osalla nyt vain sattuu olemaan virkanimike vuoden tai kaksi sekä hiukan parempi pääsy osaan informaatiosta. Sehän ei vielä tee kenestäkään muita erehtymättömämpää tai suurempaa auktoriteettia. Eikä estä sitä tunarointiakaan.

Lopuksi voisi oikeastaan toivottaa sopivasti asenteellisuutta niin arvoisille edaattoritovereilleni kuin kaikille kanssateekkareilleni: ei teekkarin, diplomi-insinöörin, arkkitehdin tai maisema-arkkitehdin tarvitse jäädä pelkkien faktojen kuivaksi kokoelmaksi, kyllä sitä omaa asennetta ja mielipidettä saa olla.

Matti ”3m” Änkö
Kirjoittaja on Nuoren Aktin edaattori Kolmipyörä-vaalirenkaasta.

*Kaarlo Väisäsen kolumni ”Minne menet, kiltatoiminta?” julkaistiin numerossa 1/2004.




	Asennetta tarvitaan Piti ensin kirjoittamani Kaarlolle* killoista ja siitä, että vaikka paljon onkin muuttunut, niin on niiden rooli yhä melko korvaamaton. Mutta tartuinpa sitten pohtimaan ”asenteellisuutta”, kun edaattorikollega kysyi, onko asenteellisuuteni lisääntynyt. En tullut tarkemmin kysyneeksi, mitä ja missä yhteyksissä ilmenevää asenteellisuutta hän tarkoitti – jostain syystä kyseessä taisi olla kirjoittelu njyysseissä tky.edustajisto ynnä crosspostatut ryhmät ja kopio edarille. Asenteellisuus. Kuulostaa hiukan karulta ja negatiivissävyttyneeltä, mutta sitten kun ajattelee asiaa siltä kannalta, että edaattori kirjoittaa omalla nimellään ja omana itsenään, sellaisena kuin on edustajistoon valittu... Ei se asenne kirjoittelussa taidakaan olla enää ihan niin negatiivinen seikka. Varsinkin kun allekirjoittaneella ei ole mitään virallista tiedotustehtävää tai -virkaa edustajistossa. Jos edaattori omasta aloitteestaan ja olettamansa äänestäjäkunnan eduksi välittää tietoa edustajiston toiminnasta, ei taida olla mitään perustetta kyseenalaistaa faktojen (kunhan niissä ei voida osoittaa vääristelyä) lisäksi tulevia omia näkemyksiä. Varsinkaan kun missään ei väitä edustavansa ylioppilaskunnan virallista totuutta ja njyysseissä jokaisella on mahdollisuus kysyä, oikaista ja kyseenalaistaa. Varsinkin mikäli huomaa vääristeltyjä ”faktoja”. Asenteellisuuttani saattaa toki näkyä myös hiukan nuivassa suhtautumisessa sähköpostin lähettäjien tunariuteen näiden lähetellessä viestejä liitetiedostoissa tai erään monopolifirman melkein-HTML:nä. Tässä vaiheessa edaattoriuraani olen tainnut nähdä jo niin monta ylioppilaskunnan hallitusta, pääsihteeriä ja puheenjohtajistoa, ettei näitä enää pidä sen kummempina ihmisinä kuin muitakaan ylioppilaskunnan jäseniä. (Tai ei kai ainakaan yhtä kummallisina kuin allekirjoittanut itse taitaa olla.) Käytännössä hekin ovat aivan tavallisia teekkareita ja ihmisiä, joiden osalla nyt vain sattuu olemaan virkanimike vuoden tai kaksi sekä hiukan parempi pääsy osaan informaatiosta. Sehän ei vielä tee kenestäkään muita erehtymättömämpää tai suurempaa auktoriteettia. Eikä estä sitä tunarointiakaan. Lopuksi voisi oikeastaan toivottaa sopivasti asenteellisuutta niin arvoisille edaattoritovereilleni kuin kaikille kanssateekkareilleni: ei teekkarin, diplomi-insinöörin, arkkitehdin tai maisema-arkkitehdin tarvitse jäädä pelkkien faktojen kuivaksi kokoelmaksi, kyllä sitä omaa asennetta ja mielipidettä saa olla. Matti ”3m” Änkö Kirjoittaja on Nuoren Aktin edaattori Kolmipyörä-vaalirenkaasta. *Kaarlo Väisäsen kolumni ”Minne menet, kiltatoiminta?” julkaistiin numerossa 1/2004.