Suklaa, tuo kaakaopavuista valmistettava herkku, on herättänyt intohimoja kautta aikojen – niin herkuttelijoissa, terveysvalistajissa kuin kauppajärjestöissä. EU:ssakin on riidelty suklaasta jo neljännesvuosisata.

Sota suklaadirektiivistä on verhottu kulttuurien väliseksi aitoustaistoksi eli Etelä-Euroopan ristiretkeksi kaakaorasvan puolesta. Todellisuudessa kyse on makeisteollisuuden kilpailusta.

Suklaastaan tinkimättömät Ranska, Belgia, Italia ja Espanja eivät sallisi suklaassa muita rasvoja kuin kaakaopavuista erotettavan kaakaovoin, joka on ”aidointa” suklaarasvaa. EU päätti vuonna 2000 sallia suklaassa 20 prosentin kasvisrasvapitoisuuden tietyin ehdoin. Komissio haastoi Italian ja Espanjan oikeuteen, sillä nämä jatkoivat ”epäpuhtaan” kasvisrasvasuklaan karsastustaan.

Nyt EY:n tuomioistuin on puhunut. Tammikuun 16. päivänä se päätti, että Italian ja Espanjan on jatkossa hyväksyttävä ”vegelate” myyntiin ilman ehtoja. Kaakaovoin osittainen korvaaminen muilla kasvirasvoilla on isojen suklaatehtaiden edun mukaista – kaakaovoi on kolme kertaa tavallista rasvaa kalliimpaa. Nyt ”puhtaan” suklaan valmistajat pelkäävät laadun polkumyyntiä.

Vaan olisiko suklaasodan takana vielä rahaakin suurempia poliittisia himoja? Presidenttipeliä?

EU:ssa 105-jäseninen neuvottelukunta eli konventti pohtii parhaillaan unionin ja sen toimielinten tulevaisuutta. Ranskan presidentti Jacques Chirac ja Saksan liittokansleri Gerhard Schröder tekivät taannoin ehdotuksen uudesta EU-presidentin virasta. Se on saanut ristiriitaisen vastaanoton erityisesti pienissä jäsenmaissa.

Ehdotan siirtymäkaudeksi suklaapresidentin virkaa, joka kiertäisi jäsenmaissa samalla tavalla kuin EU-puheenjohtajuus. Suklaapresidentti toimisi suklaapukin ja EU-parlamentin rinnalla komission puheenjohtajan demokraattisena keskustelukumppanina. Kaakaovoipressa suuntautuisi suklaafederalistisesti ja kasvisrasvapressa ajaisi hallitusten välistä suklaayhteistyötä.

Tutkimattomat ovat kaakaopavun tiet. Suklaista ystävänpäivää!