”Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuubalainen ja islantilainen painija kohtaavat olympiakarsintojen neljännesvälierissä!”

”Koskaan aikaisemmin ei Ponnistus ole voittanut Iskua kolmellakymmenelläkahdella pisteellä sen kotiareenalla kärkimiehen vasta toipuessa akillesjänteensä katkeamisesta!”

”On kulunut jo neljäkymmentäkaksi vuotta siitä, kun suomalainen urheilija viimeksi hyppäsi korkeutta sinisissä trikoissa Münchenin stadionilla!”

Urheiluselostajat ovat mestareita keksimään historiallisia hetkiä. Kuunnelkaapa joskus. Olen varma, että heillä on jonkinlainen keskinäinen kilpailu siitä, kuka löytää kulloisestakin urheilutapahtumien kentästä kaukaa haetuimman ja pienimpien yksityiskohtien tasolle menevän virstanpylvään. Olen pitänyt taipumusta lähinnä huvittavana. Miksi paisutella vähäpätöisiä asioita?

Kunnes eräänä aamuna otin paremman puutteessa jääkaapista sinne päätyneitä viinirypäleitä. Tajusin äkkiä, etten ole koskaan ennen syönyt rypäleitä aamiaiseksi. Mieleni oli harras. Arkipäiväisimmätkin tapahtumat ovat jollain tasolla ensimmäisiä. Tai viimeisiä.