Kun tiedustelin sähköpostilla Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta, olisiko mahdollista tulla tekemään juttua erilaisista teknisistä apuvälineistä, puolen tunnin kuluttua saapui vastaus, jossa toivotettiin tervetuloa ja kysyttiin milloin olisin tulossa. Muutenkin palvelualttius oli paloasemalla todella korkealla. Harvoin tulee vierailtua niin mukavassa paikassa.
Välttämätön työkalu kaupungeissa on puomitikas- tai nostolava-auto. Espoon keskuspaloasemalla ollut auto ylettyy pystysuunnassa 37 ja vaakatasossa 15 metrin päähän. Periaatteessa nostolava-autoa ei voi kaataa, koska elektroniikka tarkkailee puomitikkaan asentoa koko ajan. Jos puomitikas kuitenkin jää johonkin pahaan asentoon, tietokoneessa olevat raja-arvot voi ohittaa joko käyttäjä, tai sitten voidaan soittaa Bronto Skyliftille, josta GSM-yhteydellä puomi ohjataan alas.

Puomitikasauto lähtee keikalla periaatteessa aina kun tulee hälytys huoneistopalosta kerrostalossa. Tehtäviin kuuluvat katon aukaisu ja ihmisten pelastaminen vaikkapa parvekkeilta. Puomitikkaan päässä on myös erityinen koukku, jonka avulla peltikatto aukeaa mukavasti. Suuria paloja varten korin reunaan on kiinnitetty vesitykki. Myös perinteiset kissanhaku-reissut kuuluvat palokunnan arkeen. Vuorossa ollut puomitikkaan kuljettaja Veli-Markku Tolvanen toteaa, että kisumisut tuntuvat juuttuvan puihin enimmäkseen syksyllä. Kuormaa nosturi kykenee enimmillään ottamaan 240 kilogrammaa. Yleensä tulipaloista pelastetut ihmiset lasketaan korissa alas vaikka tikapuitakin pitkin pääsisi maahan.

Vaikka meneillään onkin esittelykierros, kaikki palomiehet ovat lähtövalmiudessa. Yhtäkkiä autohallin kaiuttimista kajahtaa kuulutus ja toinen opastajani, paloesimies Kaj Artela, lähtee pikaisesti hipsimään yhtä paloautoa kohti. Paloauto kuitenkin palaa hetken kuluttua. Artela toteaa: ”Se oli helppo keikka”.

Riskienhallintapäällikkö ja TKK:lla opiskeleva Kimmo Markkanen esittelee palokunnan johtoautoa. Auto toimii kokoustilana, kun onnettomuuspaikalla on useampia palokunnan yksiköitä. Esimerkkinä tilanteesta, jossa autoa käytettiin, oli Upinniemen varastopalo. Autossa mahtuu pitämään viiden hengen palaverin. Autoon on rakennettu pieni sisäverkko johon saa kytkettyä muutamia tietokoneita lisää. ”Puheenjohtajan” paikalla on normaali nestekidenäyttö, josta pystyy tarpeen mukaan katselemaan paikkatietoa ja muuta informaatiota palokohteesta. Autossa on langaton internetyhteys, jopa perustuu gprs-tekniikkaan. Päätöstä umts:ään siirtymisestä ei ole vielä tehty.

Auton viestivälineisiin kuuluu VIRVE-järjestelmä ja muutamia VHF-puhelimia. Keikat tulevat nykyään jo langattomasti VIRVE:n kautta. Savusukelluksessa käytetään vielä toistaiseksi vanhaa VHF-radiota.

Tänä vuonna käyttöön otettu VIRVE-järjestelmä on muuttanut radiokeskustelujen luonnetta. Vanhemmalla VHF-tekniikalla kaikki samalla kanavalla olleet kuulivat kaikki keskustelut joita käytiin. VIRVE-järjestelmässä on mahdollista luoda tietylle keskustelijaryhmälle oma ryhmäpuhelu. Ryhmän keskustelijat kuulevat näin vain toisensa. VIRVE-puhelimesta näkee myös helposti, jos on jäänyt järjestelmän katvealueelle. Nyt ei tarvitse arvailla, mistä hiljaisuus johtuu.

Satelliittinavigointi on löytänyt paikkansa pelastustoimessa. Lähiaikoina kaikissa Espoon paloautoissa tulee olevaan satelliittinavigointilaitteisto. Satelliittinavigointi on helpottanut huomattavasti kohteeseen löytämistä. Paloesimies Kalle Ristola toteaa, että on aivan sama, jos paloauto eksyy parinsadan metrin päässä kohteesta, kuin että se ei olisi lähtenyt ollenkaan. Tulipalon sammutus ei ole kaukoparannusta. Päivystävänä päällikkönä toiminut johtava palotarkastaja Jarkko Häyrinen kertoi esitellessään paikannusjärjestelmää, että kohteelle ajo tuntui samalta kuin olisi ajanut kotiin.

Lämpökamera on palokunnan tärkeä varuste. Erityistä hyötyä lämpökamerasta on tulipalossa, joka muodostaa paljon savua. Lämpökameran avulla palopesäkkeet ja tulipalon vangiksi joutuneet ihmiset on helppo löytää. Pesäkkeet voi lämpöjälkien perusteella havaita myös seinien läpi. Espoon keskuspaloasemalla on käytössä kaksi lämpökameraa. Käsin käytettävä vanhempi kamera on alun perin kehitetty Britannian laivaston tarpeisiin. Kameran erottelukyky ei oikein riitä huoneen lämmössä kovin selkeän kuvan antamiseen. Pimeässä huoneessa oli kuitenkin mahdollista hämärästi erottaa nurkkaan kyyristynyt Kaj Artela.

Uudempi ja erottelukyvyltään parempi kamera on asennettu suoraan palokypärään. Kypärän sisällä on tavallaan pienet silmälasit, joihin kameran kuva ilmestyy. Käyttäjä voi kätevästi vuorotellen vilkuilla kameran kuvaa ja edessä avautuvaa, silmin havaittavaa näkymää. Kokeilemme tätäkin mallia pimeässä huoneessa. Tällä kertaa Artela erottuu selvästi. Kameroilla voi kuulemma selvästi erottaa hetkeä aikaisemmin ohikävelleen jaloista jääneet lämpöjäljet. Tämäkin lisää palomiesten ja tulipaloon jääneiden turvallisuutta. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on jo tehnyt päätöksen hankkia lämpökameran kaikkiin pelastusyksikköihinsä.

Pasi Nissilä esittelee palokunnan työssä tarvittavaa köysikalustoa. Erilaisia köysiratkaisuja käytetään vaikkapa potilaan nostamiseen kuiluista. Nissinen esittelee myös taitettavaa alustaa jolla loukkaantunut henkilö voidaan köysien avulla siirtää helikopteriin.

Esillä olevat tarvikkeet kantavat kaikki 2000 kiloa vetoa. Tarpeen mukaan on valittavissa lenkkejä ja kahvoja, jotka on tarkoitettu joko köydellä nousuun tai laskeutumiseen. Myös putoamisen vaimentamiseen on lukuisia erilaisia ratkaisuja. Palokunnan käyttämä köysi poikkeaa kiipeilyköydestä siinä, että se ei jousta yhtä paljon. Toisaalta yhteistä kiipeilyköysiin on se, että köyden päälle ei saa astua. Köysi pitää myös suojata teräviltä kulmilta. Tähänkin on erilaisia ratkaisuja riippuen siitä, liikkuuko köysi vai ei. Palomiehet käyttävät valjaita aina, kun keikutaan putoamisvaarallisella alueella yli kolmen metrin korkeudessa.

Ambulanssin tärkeimpiä varusteita on sydämen uudelleen tahdistamisessa käytettävä defibrillaattori. Karkeasti laitteita on kolmea eri tasoa. Yksinkertaisimpia defibrillaattoreita on muun muassa lentokoneissa. Alkeellisemmalla mallilla ei juuri voi tehdä mitään väärin: elektrodit kiinnitetään potilaaseen ja sen jälkeen laite hoitaa kaiken automaattisesti. Sairasautossa oleva elvytyslaite on mallia, jolla osaamaton henkilö voi saada pahaakin vahinkoa aikaa. Laite voi mitata puolta tusinaa erilaista arvoa potilaasta. Laitteesta on mahdollista myös lähettää EKG-käyrä suoraan lääkärille sairaalaan – tai helikopteriin.

Palomiesten puheissa korostuu koko ajan järkevä käytettävyys. Palokunnan työn vuoroluonteisuudesta johtuen yhteiseen koulutukseen jää vähän aikaa. Paloesimiesten jatkuvana murheena onkin, miten miehistölle saadaan opetettua vaikkapa jatkuvasti lisääntyvät tietotekniset sovellukset. Myös laitteiden oikea suunnittelu on tärkeää. Hyvä esimerkki on keskuspaloasemalla olevien autojen paineilmalaitteistot. Vaikkapa nostolava-auton toiminnalle on elintärkeää, että paineilmajärjestelmässä on jatkuvasti painetta. Kun auto on hallissa, laitteistoon syötetään jatkuvasti ilmaa, jotta kaikki toimisi heti kun kohteeseen on päästy. Ongelmana on letkujen irrottaminen keikalle lähtiessä. Silloin tällöin on käynyt niin, että letkut on unohdettu kiireessä irrottaa. Espoossa ongelma on ratkaistu siten, että paineilmaletkut tulevat kuljettajan oven pieleen niin, että ovea ei saa kiinni jos letkut ovat vielä kiinni. Muutama vuosi sitten Lahdessa kuoli ihminen, kun nostolava-auton paineilmajärjestelmä rikkoutui.