Opiskeluaika on nuoren aikuisen elämässä monien muutosten aikaa: itsenäistytään, muutetaan kenties vieraalle paikkakunnalle. Koulu vaihtuu, ystävät vaihtuvat, opintojen etenemisestä on otettava itse vastuu. Monet samanaikaiset elämänmuutokset vaativat ihmiseltä selviytymistaitoa ja sosiaalista kyvykkyyttä. Joskus voi käydä niinkin, että opiskelija jää ajelehtimaan opiskelu-, ihmissuhde- ja rahahuoliensa keskelle, eikä löydä paikkaansa opiskelijayhteisössä.

Jos opiskeluala ei tunnu mielekkäältä ja toisiin opiskelijoihin tutustuminen on hankalaa, voi omaa paikkaansa etsiessään tippua tyhjän päälle. Henkisen hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että ihmisellä on ympärillään jonkinlainen sosiaalinen verkosto. Useimmilla opiskelijoilla opiskeluajan sosiaalinen verkosto muodostuu luontevasti toisista opiskelijoista. Aina oma turvaverkosto ei kuitenkaan muodostu helposti ja fuksiajan jälkeen tutustuminen voi olla hankalaa. Ihmiselle on myös tärkeää tuntea kuuluvansa jonnekin. Tämän tunteen avulla on helpompi jäsentää sekä ympäröivää maailmaa että omaa elämäänsä.

Jos omassa opiskelupaikassa tai saman alan opiskelijoiden keskuudessa vallitsee hyväksyvä ja positiivinen me-henki, on opiskelupaikkaan kiinnittyminen huomattavasti helpompaa kuin paikassa, jossa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ei pidetä tärkeänä. Tällaisen me-hengen tai yhteenkuuluvaisuuden tunteen luomisessa kannattaa kaikkien olla mukana, niin opettajien kuin opiskelijoidenkin. Jos yleinen ilmapiiri on kannustava ja suvaitseva, yleinen viihtyvyys ja sen myötä myös opiskelumotivaatio kasvaa. Kannustavassa ilmapiirissä opiskelija uskaltaa kysyä ja kommentoida: näin vuorovaikutus opiskelijoiden ja opettajien välillä lisääntyy.

18.3. alkavalla viikolla vietetään pääkaupunkiseudun korkeakoulujen ylioppilaskunnissa yhteisöllisyysviikkoa. Tuon viikon aikana meillä kaikilla on tilaisuus miettiä, mitä yhteisöllisyys tarkoittaa ja miten yhteisöllisyyden tunnetta voisi lisätä. Olisi tärkeää nähdä, että me kaikki, sekä opiskelijat että henkilökunta, kuulumme tähän samaan korkeakouluyhteisöön. Olisi myös tärkeää muistaa, että tämän päivän opiskelija voi olla huomisen henkilökuntaa. Yhteisöllisyyden lisääminen ja me-henki lisäävät viihtyvyyttä ja tunnetta siitä, että yksittäisestäkin opiskelijasta välitetään. Mikä parasta, positiivisen hengen luomiseen ei tarvita suuria taloudellisia satsauksia, kyse on halusta vaikuttaa olosuhteisiin. Välittämisen tunnelma syntyy pienistä asioista.