Polyteekkari

Suomen suurin elokuvafestivaali paahtoi taas tänä vuonna kävijäennätyksiä. Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla kävi viikon aikana yli 41 000 kävijää, ja monia näytöksiä myytiin loppuun. Festareiden järjestäjät ovat tästä riemuissaan ja kiittelevät ylitsevuotavasti kävijöitä.

Kaikki eivät ole kehityksestä aivan yhtä innoissaan. R&A:n kotisivujen keskustelupalstoilla on valitettu niin lipunmyynnin logistiikasta kuin hintatasosta: lippujen hinnat ovat nousseet toissavuotisesta yli 15%.

’Tästä herää kysymys, että ovatko festarit paisuneet jo liian isoksi. Enää ei vain friikkiporukka käy R&A:ssa vaan siitä on tullut koko kansan juhla’, kommentoi keskustelupalstalla nimimerkki Yuen Kat ja toivoo samalla, että festareiden suurempi koko toisi mukanaan tasokkuutta leffatarjontaan.

’Pelkään, että festareiden taso laskee tämän kansan juhlan seurauksena
– enemmistö saa mitä haluaa. Nytkin on mielestäni liikaa sellaisia elokuvia, jotka tulevat normaaliin levitykseen’, toteaa nimimerkki Toni.

Oli hyvää tai ei, festarit pyörähtävät käyntiin taas ensi vuonna 14.–24.9.2006.

Liikkuva linna

Japanilainen Studio Ghibli on ollut kunnolla jokakansan suosikki sitten Henkien kätkemän, ja Liikkuva linna jatkaa tätä rataa. Päähenkilönä on taas nuori tyttö, ja elokuvan maailma on ihmeellisempi kuin mikään Star Warsin planeetoista konsanaan.

Hattukaupassa työskentelevä Sophie joutuu ongelmiin, joista hänet pelastaa sattumalta Hauru-velho. Haurulle mustasukkainen Turhamaisuuden noita tuimistuu tästä ja noituu Sophien 90-vuotiaaksi mummoksi. Etsiessään ratkaisua kiroukseen Sophie päätyy taloudenhoitajaksi Haurun liikkuvaan linnaan,
jossa hän ystävystyy muiden linnan asukkien kanssa.

Sophien seikkailuja on lumoavaa seurata ehkä juuri siksi, että Sophie ei todellakaan ole se täydellinen prinsessa, jota lapsille tyrkytetään esikuvaksi. Sophie joko ratkaisee ongelmat ystäviensä ja onnen avulla – tai sitten mokaa täysin.

Elokuvan muutkin päähenkilöt ovat monivivahteisia. Hauru-velho on toisaalta rohkea ja periksiantamaton, toisaalta holtiton vätys, eikä Turhamaisuuden noitakaan ole täynnä pahuutta.

Piirrosjälki animaatiossa on äärettömän kaunista ja suorastaan houkuttelevaa: tuonne minäkin haluaisin matkustaa! Tosin eniten kicksejä insinöörinalku saa erilaisista härveleistä, joita elokuvassa esiintyy monia, kaikkein kiehtovimpana Haurun liikkuva linna. Hyvänä kakkosena tulevat pommikoneet, jotka tosin muistuttavat etäisesti Hitler-dokumenttien B52:ia.

Elokuvan tarina on ainoa, joka jättää toivomisen varaa. Se on sekava, hyppii sinne tänne ja paikoitellen pudottaa täysin kärryiltä. Tämä ei kuitenkaan oikeasti haittaa fantasia-animaation jyristäessä tajuntaan, ja jälkeenpäin olo on onnellinen, vaikka osa juonesta menikin ohi. Ei se tarina vaan se fiilis.




	Rakkautta ja anarkiaa Jenni Stenman Suomen suurin elokuvafestivaali paahtoi taas tänä vuonna kävijäennätyksiä. Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla kävi viikon aikana yli 41 000 kävijää, ja monia näytöksiä myytiin loppuun. Festareiden järjestäjät ovat tästä riemuissaan ja kiittelevät ylitsevuotavasti kävijöitä. Kaikki eivät ole kehityksestä aivan yhtä innoissaan. R&A:n kotisivujen keskustelupalstoilla on valitettu niin lipunmyynnin logistiikasta kuin hintatasosta: lippujen hinnat ovat nousseet toissavuotisesta yli 15%. ’Tästä herää kysymys, että ovatko festarit paisuneet jo liian isoksi. Enää ei vain friikkiporukka käy R&A:ssa vaan siitä on tullut koko kansan juhla’, kommentoi keskustelupalstalla nimimerkki Yuen Kat ja toivoo samalla, että festareiden suurempi koko toisi mukanaan tasokkuutta leffatarjontaan. ’Pelkään, että festareiden taso laskee tämän kansan juhlan seurauksena – enemmistö saa mitä haluaa. Nytkin on mielestäni liikaa sellaisia elokuvia, jotka tulevat normaaliin levitykseen’, toteaa nimimerkki Toni. Oli hyvää tai ei, festarit pyörähtävät käyntiin taas ensi vuonna 14.–24.9.2006. Liikkuva linna Japanilainen Studio Ghibli on ollut kunnolla jokakansan suosikki sitten Henkien kätkemän, ja Liikkuva linna jatkaa tätä rataa. Päähenkilönä on taas nuori tyttö, ja elokuvan maailma on ihmeellisempi kuin mikään Star Warsin planeetoista konsanaan. Hattukaupassa työskentelevä Sophie joutuu ongelmiin, joista hänet pelastaa sattumalta Hauru-velho. Haurulle mustasukkainen Turhamaisuuden noita tuimistuu tästä ja noituu Sophien 90-vuotiaaksi mummoksi. Etsiessään ratkaisua kiroukseen Sophie päätyy taloudenhoitajaksi Haurun liikkuvaan linnaan, jossa hän ystävystyy muiden linnan asukkien kanssa. Sophien seikkailuja on lumoavaa seurata ehkä juuri siksi, että Sophie ei todellakaan ole se täydellinen prinsessa, jota lapsille tyrkytetään esikuvaksi. Sophie joko ratkaisee ongelmat ystäviensä ja onnen avulla – tai sitten mokaa täysin. Elokuvan muutkin päähenkilöt ovat monivivahteisia. Hauru-velho on toisaalta rohkea ja periksiantamaton, toisaalta holtiton vätys, eikä Turhamaisuuden noitakaan ole täynnä pahuutta. Piirrosjälki animaatiossa on äärettömän kaunista ja suorastaan houkuttelevaa: tuonne minäkin haluaisin matkustaa! Tosin eniten kicksejä insinöörinalku saa erilaisista härveleistä, joita elokuvassa esiintyy monia, kaikkein kiehtovimpana Haurun liikkuva linna. Hyvänä kakkosena tulevat pommikoneet, jotka tosin muistuttavat etäisesti Hitler-dokumenttien B52:ia. Elokuvan tarina on ainoa, joka jättää toivomisen varaa. Se on sekava, hyppii sinne tänne ja paikoitellen pudottaa täysin kärryiltä. Tämä ei kuitenkaan oikeasti haittaa fantasia-animaation jyristäessä tajuntaan, ja jälkeenpäin olo on onnellinen, vaikka osa juonesta menikin ohi. Ei se tarina vaan se fiilis.