Minkälainen on tekniikan ylioppilaan taikka insinöörin uskonmaailma? Järkkyykö mielen tasapaino, jos henkinen puoli jää huomiotta? Onko uskontoa ja tekniikkaa ylipäätään mahdollista integroida?

Tekniikalla on ollut välittömiä vaikutuksia paitsi uskontoon, myös naisen asemaan.

Vahva naiseus, voimakas uskonnollisuus ja tiukka tekniikka voivat yhdistyä diplomi-insinöörin ruumiissa. Vaatiiko se magiaa? Ehkä hieman. Mia on nimittäin noita.

– Minulla oli vahva magiakausi varhaisteini-iässä, se alkoi suunnilleen 12- tai 13-vuotiaana. Saatoin ottaa mukaani kynttilänpätkän ja lehteä ulos mietiskelemään. Kävin kuitenkin ihan normaalisti rippikoulun ja minut konfirmoitiin. Se oli oikeastaan yhdenlainen testi, joka vahvisti kulkuni suuntaa.

– Jäykkä sunnuntaikirkkoluterilaisuus ei vain kolahtanut. Vaikka uskonto on vakava asia, sen ei tarvitse olla niin totista. Kuuluin kirkkoon 20-vuotiaaksi asti, mutta vain nimellisesti. Naispappeuskeskustelut olivat kaivelleet Miaa jo pidempään ja viimeinen niitti seurakuntastatuksen arkkuun irtosi Estonian uppoamisen jälkeisestä polemiikista. Eräs pappi lausui, että oli aivan oikein kun syntiset upposivat.

– Siellähän oli matkustajina lapsiperheitäkin!

– Olen aina pitänyt matematiikasta ja fysiikasta, matematiikka on riittävän haastavaa aivoille. Aloitin opintoni TKK:lla vuonna 1991. Parin ensimmäisen vuoden aikana irccailin aika paljon ja eräässä keskusteluryhmässä törmäsin ensimmäistä kertaa sanaan wicca. Esiin nousi tietenkin kysymys sanan merkityksestä. Sain vastaukseksi suuren määrän linkkejä ja siitähän se lähti. Aloin tutkia aihetta ja tunnistin lukemani perusteella itseni. Tein TKK:n koneelle ensimmäiset suomenkieliset wicca-sivut vuonna 1994.

– Wicca-sivuni olivat pystyssä noin neljä vuotta. Otin ne pois, kun tieto alkoi olla vanhentunutta. Syynä oli oman noituudenharjoituksen kehitys.

Coven tarkoittaa ryhmää wiccoja, jotka harjoittavat uskontoa yhdessä.

– Olen kuulunut kolmeen eri coveniin, mutta vain yhteen kerrallaan.

Toiset keskittyvät yksittäisiin jumaluuksiin uskonnonharjoituksessaan, toiset eri jumaluuksiin tilanteen mukaan.

– Katson, että wicca-kulttuuri alkoi 1940-luvun Britanniassa. Gardnerilaisuus oli periaatteessa wiccan ensimmäinen muoto, josta sitten kehittyi muita, esimerkiksi aleksandrialaisuus, joka loikkasi Atlantin toiselle puolen ja levisi siellä valtavasti. Erityisesti 70-luvun feministiliikkeellä vahva vaikutus noituuteen. Esimerkiksi diaaninen wicca perustui Zsuzanna Budapestin kirjoituksiin. Naiseuden voima poltti rovioiden sijaan rintaliivejä.

– Minulla on tällä hetkellä meneillään länsimaiseen mysteeritraditioon tutustuminen ja okkultistisen tiedon ekspansiovaihe. Olen välillä monoteisti, välillä duoteisti ja välillä polyteisti.

– Valmistuin diplomi-insinööriksi materiaali- ja kalliotekniikan laitokselta vuonna 1996. Olin TKK:n labrassa töissä ja joku duunikavereista oli sitten sattumalta eksynyt sivuilleni. Sen jälkeen kävi hetken aika kova supina.

– Uskonto on niin henkilökohtainen asia, että sitä ei välttämättä nosteta kahvipöytäkeskusteluun, oli sitten muslimi, hindu tai juutalainen. Töissä osa tiesi noituudesta ja joskus syntyi aika virkistäviä keskusteluja erilaisista uskonkäsityksistä. Harva oikeastaan välittää, mitä toiset tekevät omalla ajallaan. Toiset ovat taas kyselevät kovasti, mutta eivät silti oikeasti halua tietää.

– Nyt olen lisuri ja teen lähinnä fyysikon hommia. Fysiikan lait ovat yleistyksiä, matemaattisia malleja yksittäisille ilmiöille tietyissä olosuhteissa. Ainakin omalla kohdalla tasapainokin jo vaatii, että myös ulkopuolelle jäävään todellisuuteen on kiinnitettävä huomiota. En näkisi luonnonuskontoja kapinointina tietoyhteiskuntaa vastaan, vaan pyrkimyksenä laajempaan käsitykseen maailmasta."

Naisen asema on wiccassa tasa-arvoinen. Covenat ovat hyvin harvoin miesten johtamia, joten naiset toimivat johtavina papittarina. Seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta pidetään hyvinä ja pyhinä asioina. Wiccaan yleisesti kuuluu myös rituaalinen puoli. Tiettyjen rituaalien toteutuksessa alastomuus liittyy paitsi seksuaalisuuteen, myös tasa-arvoon.

– Jos ajatellaan, että nykynoituus oli lähtöisin 1940-luvun Britanniasta, jossa oli raju luokkajako, niin alastomuus yksinkertaisesti tasa-arvotti ihmisiä keskenään. Toinen käytännön syy on se, että energian ohjauksessa vaatteet vaimentavat.

Rituaaleilla juhlistetaan esimerkiksi juhlapyhiä tai osallistujien elämänvaiheita. Rituaali sisältää mm. kehän luomisen ja Jumaluuksien invokaation eli kutsumisen.

– Kehä on tiettyä tarkoitusta varten rakennettu pyhä tila, jossa voidaan nostattaa energiaa esimerkiksi tanssin, laulun ja visualisoinnin kautta. Energia nostatetaan omasta kehosta ja siitä voidaan muodostaa vaikka kartio, joka siirretään lopulta tarkoitettuun kohteeseen. Lopuksi kehä suljetaan ja kiitetään.

Jumaluuksille uhraaminen on kristillistä ehtoollista vanhempi tapa. Rituaalien yhteydessä nautitaan ruokaa ja juomaa, esimerkiksi viintä ja keksejä. Niistä saadaan kasvukauden energiaa ja symbolinen merkitys korostaa yhteyttä luontoon.

– Viini tai yhtä hyvin olutkin on malja luonnon antimille, marjoille, rypäleille taikka viljalle, mutta se on samalla ateria ystävien kesken. Yleisiä rituaalivälineitä ovat malja ja athame eli rituaaliveitsi.

Athamea käytetään vain symbolisesti, energiatyöskentelyyn.

Kun joku haluaa mukaan coveniin, on hän ensin tavallaan koeajalla. Kun henkilökemiallinen sopivuus on todettu, voidaan hänet initioida mukaan.

– Rituaalin aikana on psyykkisesti täysin auki.

On siis selvää, että yhteistyön on oltava saumatonta ja luottamuksen täydellistä. Ketä tahansa ei voida ottaa mukaan.

– Noituuden harjoittamisen opit täytyy välittää mysteerin kautta. Mysteeri on suora kohtaaminen jumaluusaspektin kanssa. Kun on ensin oppinut covenin työskentelytavat ja saavuttanut riittävän symbolisen kokemuksen ja oivalluksen, voidaan initiaatio suorittaa.

Jumaluus on ihmisen ymmärtämätön mysteeri ja Jumalatar ja Jumala ovat ihmiselle käsitettäviksi tehtyjä symboleja.

Initiaation asteita on kolme.

– Toisen asteen initiaation jälkeen on jo ylipapitar ja kolmannella asteella mukaan tulee mysteeri. Ihmisestä näkee, koska hän on kohdannut jumaluusaspektin. Sen näkee. Jos covenin toiminta laajenee siinä määrin, että sitä on vaikea hallita, voi riittävän oppinut ylipapitar irtaantua ja perustaa oman covenin.

Wiccassa pidetään luontoa pyhänä ja Jumaluutta luonnossa läsnäolevana. Ihminen on osa luontoa, ei ylempänä eikä alempana.

– Jumaluuden läsnäolo on oikeastaan hyvin verrattavissa perisuomalaiseen luontokokemukseen. Monet lähtevät metsään kävelemään ja mietiskelemään. Metsän keskellä hiljaisuudessa saattaa kokea, että 'hei, mä en ookkaan täällä yksin'.

Wiccaan liittyy luonnon kunnioituksen lisäksi luonnon syklien juhlistaminen. -Kevätpäiväntasaus eli Ostara on talven transitio. Luonto on juuri herännyt, syntyy uutta ja kaikki on jotenkin kauhean levotonta. Joka puolella kuhisee. Silloin olen mielelläni vain ihan rauhassa. Aurinkopyhiähän on kahdeksan ja kuupyhiä 13. Minusta parhaimmat ovat Samhain ja Beltei. Samhain on Pyhäinmiestenpäivän tienoilla. Silloin luonto valmistautuu lepoon. Beltei on taas 1.5., vappuna. Se on tärkeä kesän alku ja rauhallisempi pyhä kuin Ostara.

Wappu lienee vuoden tärkein juhla suurimmalle osalle teekkareita.

– Teekkarikulttuuri ei ole ainakaan mitään sellaista, mitä häpeäisin. Olen pitänyt haalareita päälläni monena vappuna. Tosin en ole kauheasti innostunut teekkareille tyypillisistä aktiviteeteista ja juomisesta. En ole kuitenkaan koskaan kokenut Teknillisen korkeakoulun ilmapiiriä kuristavana rationalistisen ajattelun vankilana, olen tavannut siellä hyvin mielenkiintoisia ihmisiä. Toisaalta noituuden harjoitus on aina ollut selvä ja luonnollinen osa omaa henkilökohtaista elämääni.

Helsingin Sanomien yleisönosastopalstalla on viime aikoina ollut kannanottoja siitä, kuinka niin lastenkirjallisuudessa kuin televisio-ohjelmissakin noituuden luonne on kääntynyt liian valoisaksi. Kun noituus ilmentääkin hyvyyttä, eikä noita-akka saakaan palkkapussiksi surmaansa, saavat lapset väärän mielikuvan noituuden luonteesta. Eräs perheenäiti oli huolissaan kristillisen kasvatuksen romuttumisesta pakanuuden markkina-arvoisten lieveilmiöiden alla (lue: Harry Potter). Hänen mielestään on syytä muistaa, miten vaarallista "oikea noituus" on esimerkiksi Afrikassa.

– Olen tutkinut Afrikan noituutta ja voodoota kuriositeettina, koska se esitetään usein niin negatiivisessa valossa. Voodoossahan ulkopuolinen jumala ottaa possession ihmisruumiissa, wiccassa jumaluus tuodaan omasta itsestä, se ei ole mikään ulkopuolinen entiteetti. Afrikan noituudella ei ole mitään yhteistä wiccan kanssa, mutta siinä on toisaalta samoja piirteitä kuin esimerkiksi suomalaisessa kansannoituudessa, johon liittyy parantaminen ja suojaus.

– Oma karja tai pelto voitiin suojata tai sitten taikoa naapurin lehmät umpeen. Wiccassa ei vahingoiteta toista. Jos käpellät, kärsit itse. Uskon, että toiselle tieten tahtoen pahaa tekeminen muuttaa pahantekijää itseään. Niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, pahan tekeminen jarruttaa henkistä kehitystä ja yhteyden kokemista.

Wiccassa ei oikeastaan ole yleisiä sääntöjä, lukuun ottamatta mahdollisia traditioiden sisäisiä käyttäytymistä koskevia sääntöjä. Ns. Wiccan Ohje sekä kolminkertaisuuden laki tiivistää kuitenkin wiccan etiikan. Ohje kuuluu "tee mitä tahdot, mutta älä vahingoita". Kolminkertaisuuden lain mukaan kaikki ihmisen teot palaavat hänelle takaisin moninkertaisina maailman vuorovaikutteisuuden seurauksena. "Rakkausloitsut ovat epäeettisiä."

– Toisia loitsitaan tai parannetaan ainoastaan pyynnöstä. Loitsun tekemiseen liittyvät materiaaliset asiat ovat mielen ja tahdon keskittämistä. Loitsu konkretisoituu, kun käsissä on esimerkiksi pussukka, jota voi nyhertää. Loitsulla on sumea pinta ja se on hyvin pitkälti itsesuggestiota, oman mielen tikkaamista, jossa keskitytään lopputulokseen, ei välttämättä siihen, mitä matkalla tapahtuu. Loitsun tekeminen on voiman hakemista, uusien voimavarojen valjastusta, itsetutkiskelua ja rituaalista vuoropuhelua alitajunnan kanssa. Alitajuntahan ymmärtää symboleita, ei puhuttua kieltä."

Noituuden harjoittajat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Traditionalistien perusta on ryhmässä. Toiminta on introverttia ja ryhmällä on omat sääntönsä. Ekletikot lainaavat kirjoituksia useista lähteistä ja harjoittava noituutta aika usein yksin. Ekletikkoa ei ole siis välttämättä initioitu mihinkään covenaan. Näistä lähtökohdista on selvää, että kaikki eivät katso tarpeelliseksi wiccan institutionalisointia. Osa kuitenkin haluaa sitä.

Yhdyskunnan virallistamisella saavutettaisiin ensinnäkin tietty lainsuoja. Lisäksi tällöin olisi mahdollista julkistaa tiettyjä elämänvaiheeseen liittyviä seremonioita, kuten vihkiminen tai lapsen nimenanto. Kun lapsi saa nimen, hänet esitellään elementeille (maa, vesi, ilma, tuli) ja hänelle voidaan pyytää suojelusta.

Vielä 1997 patentti- ja rekisterihallituksen tiskillä ladottiin tiukka tuomio.

– Mikään pakanauskonto ei tule menemään läpi.

Turkuun on rekisteröity Turun pakanaverkko ja valtakunnallinen Suomen Luonnonuskovaisten Liitto on saanut ry-statuksen. Wiccayhdyskunnan perustamisyritys on kuitenkin edelleen vaiheessa.

Viime vuoden vapun aikoihin hakemuspaperit toimitettiin Opetusministeriöön. Puolen vuoden pallottelun jälkeen vastaukseksi saatiin kieltävä päätös. Perusteena oli, ettei uskonnon harjoitus ole riittävän yhtenäistä. Lisäksi yhteinen pyhä kirja puuttui. Varjojen Kirjahan on yksittäisen wiccan luoma kokoelma hänelle tärkeitä tekstejä tai covenin tai tradition jäsenille yhteinen. Uskonnonvapauslakiin tehdyn muutoksen jälkeen pyhät kirjoitukset eivät kuitenkaan ole enää kriteerinä. Päätöksestä tehtiin virallinen valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen.