Pehmeiden kansien välissä on retki hampurilaisketjujen sydämeen. Pehmeiden sämpylöiden välissä on jauhelihapihvi, joka pehmeäkantisen kirjan mukaan voi sisältää melkein mitä vain. Lantaa, lasinsiruja, tappavia bakteereja – kaikki on mahdollista kirjan kuvaamassa todellisuudessa.

Kyseessä on teos nimeltä Pikaruokakansa. Yhdysvaltalainen journalisti Eric Schlosser on tehnyt mittavan matkan pikaruoka-ajattelun lähteille, hampurilaisravintoloihin, teurastamoihin ja maatiloille.

Tietokirjaksi Schlosserin luomus on yllättävän viihdyttävä. Kertomus polveilee eteenpäin pienoistarinoina. Kirjoittaja siirtää lukijan uusiin maisemiin ja ympäristöihin kitkatta, kuvailee kohteensa tarkasti ja kuorruttaa kaiken vahvalla asiatiedolla. Tutuksi tulevat niin pikaruokateollisuuden isien kuin konkurssiin ajautuvien viljelijöiden kohtalot.

Surkeimpia kertomuksista ovat ne, joissa päähenkilönä on amerikkalaisen teurastamon työntekijä. Kirjan mukaan useampi kuin joka neljäs teurastamotyöläinen – noin 40 000 miestä ja naista – joutuu vuoden aikana työtapaturman uhriksi tai saa työhön liittyvän sairauden, joka vaatii muutakin hoitoa kuin ensiapua. Tapaturmien laatu on hirvittävä: syviä viiltoja, irronneita raajoja, pökertymisiä verenkeräyssäiliöihin. Jotkut teurastamoiden siivoojista ovat juuttuneet kiinni käynnissä oleviin laitteisiin ja kirjaimellisesti jauhautuneet olemattomiin.

150 ensimmäistä sivua hujahtaa pohdittaessa amerikkalaista elämäntapaa. Schlosser kuvaa unelmaa, joka on pannut liikkeelle useimpien pikaruoka-imperiumien menestystarinat. Hän vie meidät mainonnan maailmaan, hampurilaisravintolan tiskin taa ja franchising-toiminnan saloihin.

Pikaruoka läpäisee amerikkalaisen yhteiskunnan. Keskivertoamerikkalainen ostaa nykyään joka viikko noin kolme hampurilaista ja neljä annosta ranskalaisia perunoita. Arviolta joka kahdeksas amerikkalainen on ollut jossain elämänsä vaiheessa töissä McDonald’sissa.

Kirjan nimessä on kuitenkin piiloviesti. Pikaruokakansaa olemme myös me, muun maailman asukkaat, sillä pikaruokaketjujen lonkerot ulottuvat lähes kaikkialle. Lukukokemuksen omakohtaisuuden kruunaa hieno ja huolellinen suomennos.

Millaista uhkaa pikaruoan nauttiminen merkitsee kuluttajille? Lihan laadun selkein uhka on silmitön voitontavoittelu, joka aiheuttaa piittaamattomuutta sekä karjan kasvatuksessa että sen jalostuksessa. Äärimmilleen viety ahneus merkitsee, että teurastamoiden kouluttamattomat työntekijät käsittelevät jopa 300 nautaa tunnissa. Lihaan saattaa sekoittua lantaa, joka puolestaan on kaikkien bakteerien paratiisi.

Kuusivuotias Alex Donley söi pilaantuneen hampurilaisen heinäkuussa 1993. Hänen sairautensa alkoi kovilla vatsakouristuksilla. Sen jälkeen hän sai ripulin, jonka vuoksi yksi sairaalan wc täyttyi verestä. Lääkärit yrittivät kaikkea: he porasivat reikiä Alexin kalloon vähentääkseen painetta ja panivat hengitysputken hänen rintaansa, jotta hän jatkaisi hengittämistä, vaikka shigatoksiinit olivat tuhonneet sisäelimiä. Kuollessaan Alexilla oli hallusinaatioita ja dementiaa eikä hän enää tuntenut vanhempiaan. Eräs toinen kuusivuotias sai kolme sydänkohtausta ennen kuin menehtyi hampurilaisen aiheuttamaan ruokamyrkytykseen.

Jauheliha on vaarallista myös kotiin tuotuna. Mikrobiologi Charles Gerban tutkimusten mukaan amerikkalaisen keittiön pesualtaassa on enemmän ulostebakteereja kuin wc-istuimessa. Gerban sanoin on siis ”terveellisempää syödä vessanpyttyyn kuin keittiöaltaaseen pudonnut porkkana”. Toki mieluummin porkkana kuin tehotuotettu jauhelihapihvi.