Kesällä Suomen ensi-iltansa saanut Hellboy-mutantti -sci-fi -elokuva perustuu samannimiseen, synkkään sci-fi -sarjakuvaan.

Elokuva tavoittelee alkuperäisen sarjakuvan tunnelmaa, mutta kuten usein kulttisarjakuvien filmatisoinneissa, lopputuloksesta voi jälleen kerran olla montaa mieltä. Mukana on tietenkin pakollinen (kökkö) rakkaustarina, joka hieman yllättävästi päättyy onnellisesti. Päähenkilö Hellboyn pomo on totta kai idiootti, joka ei ymmärrä omalaatuisen sankarin arvoa ennen kuin lopussa, jossa Hellboy pelastaa pomon ja tilanteenkin yleensä.

Tällä kertaa arviointiryhmässämme oli myös Englantilaista väriä. Jotenkin kommentti: "Well that was quite shit!", tiivisti porukan tunnelmat tavallista pitkästyttävämpien kahden tunnin istumisen jälkeen. Onneksi menimme katsomaan leffan ideana vain kuluttaa pari tuntia aikaa, enkä odottanut pätkältä kuin korkeintaan viihteellisiä arvoja. Valitettavasti olin vähällä nukahtaa jopa toimintakohtausten aikana.

Rainasta löytyy luonnollisesti myös uusi-tyyppi-duunissa -hahmo. Näin katsojan ei tarvitse päätellä mitään itse, vaan kaikki selitetään valmiiksi pureskeltuna.

Pätkä alkaa melko huvittavasti: natsit yhdessä ylösnousseen Rasputinin ja muiden venäläisten hihhuleiden kanssa yrittävät avata portin toiseen ulottuvuuteen. Elokuvateollisuuden kannalta on hieno juttu, että historiasta löytyy sellainenkin poliittinen liike kuin kansallissosialistit, heitä voi aina huoletta syyttää kaikesta.

Elokuvan loppupuolella Hellboy on pahassa pinteessä, mutta onneksi uusi-tyyppi heittää hänelle katolisen ristin, josta hän saa uutta voimaa synkkyyden hetkellä. Täytyy vain ihmetellä mitä Venäjällä ajatellaan elokuvasta, jossa kaikki pahikset näyttävät olevan ortodokseja. No ainakin poliittisesti korrektiudesta on hetkeksi päästy eroon.