Teknillisen fysiikan koulutusohjelma (TFY) loistaa jatkotutkintotilastoissa. Keskimäärin joka neljäs TKK:sta valmistunut tohtori on peräisin tästä koulutusohjelmasta, vaikka koulutusohjelman sisäänotto on alle kymmenesosa koko yliopiston sisäänotosta.
TFY:ssa lähes kolmannes perustutkinnon suorittaneista jatkaa tohtoriksi. Monella fysiikan teekkarilla jatko-opiskelusuunnitelmat heräävätkin jo varhaisessa vaiheessa. ”Meininki osastolla on tutkimushenkistä”, sanoo kolmannen vuosikurssin opiskelija Matti Peltomäki. ”Useilla TKK:n osastoilla opiskellaan perusinsinööritieteitä. Fysiikka on toisentyyppistä.”
Syynä jatko-opiskelun yleisyyteen on fysiikan ja matematiikan teoreettinen luonne. 180 opintoviikon tutkintoonkin mahtuu paljon, mutta Peltomäki pitää jatko-opintoja ”luonnollisena jatkona” DI-tutkinnolle.
Kolmannen opiskeluvuotensa lopulla Peltomäellä on DI-opintoja ”huomattavasti enemmän takana kuin edessä”. Jatko-opiskelu vaikuttaa todennäköiseltä, joskaan ei vielä varmalta. Kiinnostavia aihepiirejä olisivat esimerkiksi satunnaiskävelyt ja diffuusioprosessit. ”Fysiikasta löytyy hirmu iso kasa kaikkea mielenkiintoista”, mies hymyilee.
Osaston johtaja, professori Pekka Hautojärvi kertoo, että pelkoa liiallisesta tohtoritulvasta ei ole. ”Tällainen huoli koskee biotieteitä, yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä. Tekniikassa tohtoreista on edelleen pulaa. Meidän osastomme tulostavoite on 20 tohtoria per vuosi, ja se luku on jo pysyvästi ylittynyt. Kuitenkin koko TKK:ssa tohtorintutkintojen määrän pitäisi tuplaantua, jotta tavoitteet täyttyisivät.”
Peltomäen on vaikea sanoa, miksi tohtorintutkinto houkuttaa. Jos on lukenut perustutkintoon vain fysiikkaa, jatko-opintojen parista löytyy ehkä parhaiten opintoihin liittyvää työtä. Toisena vaihtoehtona olisi astua työmarkkinoille tekemään jotain muuta kuin mihin oma erikoisala viittaa.
Pekka Hautojärvi muistuttaa, että kun väitöskirjoja tehdään, syntyy samalla todellista tutkimusta. ”Se merkitsee syvällisen osaamisen lisääntymistä, kansainvälistymistä ja näkyvyyttä maailmalla eli kaikkea sitä hyvää, mikä tällä hetkellä on keskeistä koko kansakunnan strategiassa.”
Matti Peltomäki on ehtinyt hankkia tuntumaa työelämään sekä yksityisellä puolella että yliopistomaailmassa. ”Korkeakoululla työilmapiiri on miellyttävämpi ja vähemmän stressaava”, hän toteaa.
Parempi palkkataso ei suinkaan ole automaattinen seuraus tohtorinhatusta. ”Jos palkkaa käytetään perusteena, niin silloin nimenomaan ei kannattaisi jatko-opiskella”, Peltomäki arvelee. ”Jatko-opiskelun aikanahan saa yleensä huonompaa palkkaa kuin tavallisissa diplomi-insinöörin töissä.”
Hautojärven mukaan tutkijakoulutetut työllistyvät hyvin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajiksi. Lisäksi tohtorikoulutuksen antamille valmiuksille tuli kysyntää myös teollisuudessa 1990-luvun aikana.
Teknillisen fysiikan osaston saama rahoitus nojaa voimakkaasti onnistuneeseen jatkokoulutukseen. Yksi tohtorintutkinto painaa opetusministeriön rahanjaossa jopa kahdeksan kertaa niin paljon kuin DI-tutkinto. TKK:n sisäisessä laskuopissa painotus on kuusinkertainen, joskin teknillisen fysiikan tuloksesta leikataan 30 prosenttia muiden osastojen tukemiseen.
Uunituore Raimo Sailaksen ehdotus, jossa opintotuki muuttuisi lainaperusteiseksi, toisi jatko-opiskelijoille uutta mietittävää. Kaavailujen mukaan merkittävä osa velanhoitomenoista voitaisiin vähentää verotuksessa. Jatko-opiskelijat työskentelevät usein verottomien apurahojen tai stipendien turvin, jolloin vähennysedusta ei ole hyötyä.