Vappu tulee, kaimansa Taipale paheksunee viran puolesta nuorison tiuhaa simamenekkiä ja lätkän MM-kisoista jää pari matsia väliin, ellei mobiili-tv toimi jo Ulliksella. Kolumnin pitäisi siis varmaan käsitellä purevan viiltävästi jotain aikamme ilmiötä, josta sitten saisi pikkutuhmasti väänneltyä jotain mukahauskaa satiiria Zyskowicz-naamaristen kanssajuhlijoiden iloksi. (Meni muuten ekalla oikein tuo edellä mainittu viiksekäs konservatiivipuoluelainen, näemmä istutettu oikolukuun sekin sana.) Ihmeitä maailmassa riittää. Yksi pitkään jatkunut kummastuksenaihe on miesten vessojen pisuaarit, joissa näemmä pitää juosta veden aina. Tai sitten liikkeentunnistin huomaa että kas, nyt se tuli siihen, laskenpa malliksi pari litraa kun tuo kuitenkin ujostelee. Ennemmin saisi isoveli valvoa vaikka sitä, mitä ostan kaupan kanta-asiakaskorttia näyttämällä (ja mitä huomaamatta toisen yrityksen käärepaperissa käteisellä).

Aiheitahan näin keväällä piisaa, sano. Muodikkaita näemmä ovat nimensä vaihtavat kostyymikonsultit, Suomen kaikkien julkihomojen ja yhden onnettomalla salanimellä esiintyvän (antaa muuten liskojen yölle ihan uutta sisältöä) rahtaaminen samaan televisio-ohjelmaan tai mustanaamiokulttia Euroopan pikkuvaltioissa luovat kansanjohtajat (viidakkopartio ja Guran ovat onnistuneet pitämään kulissia pystyssä huomattavasti sveitsiläiskaartia ja Hitler-Jugendia paremmin). Ajankohtaisesti hauskaa voisi olla mikä vaan mihin liittyy alkoholi. Poikkeuksena ehkä ehtoollinen tai elinten säilöntä pirtuun. Vanhas-Mattia ei pidä kaluamisen arvoisena enää lentoon lähtenyt vaimokaan (Missä olet sinä ehtoisa emäntä? Sinua etsii pitkänhuiskea, keskustan vilskeestä loitonnut seuramies Nurmijärveltä. Yst. vast. Suomenm. kontt. nimim. ”ei Antti Kalliomäki”). Mainitaan nyt tasa-arvon nimissä vielä demarinainen. Sinikka Mönkäre. Noin, jopas naurattaa.

Eiköhän parempi ole kuitenkin jättää huumori alan tahattomille ammattilaisille. Innolla odotan toukokuun toisen päivän aamua, kun näkee kuka on vaihtanut naamarinsa Nasse-setään ja äänensä Njassa-sedän käninään ja kenen insinööriputkiaivojen tilalla on tippaleipää.

Ehkä kuitenkin pieni huumorin kukkanen pistää päänsä vappuaatonaatonaaton pakkasaamuun: Katolinen maailma ymmällään: oliko paavin valinta kardinaalimoka?

Kirjoittaja mainitsee kirjallisina esikuvinaan ja verbaalisina innoittajinaan Jouni Hynysen kolumnit sekä tämän vuoden Äpyn ilmestymättömyyden hyvissä ajoin ennen Polyteekkarin deadlinea.