Polyteekkari

Parituhatta yleisurheilijaa on aika iso määrä. Ensimmäiset saapuvat kisakyläämme heti elokuun 1. päivä ja koko kylän kapasiteetti on käytössä viimeistään kolme päivää myöhemmin. Itse kilpailutapahtumat alkavat kuudes elokuuta. Kisakylän elämää leimannee alkupäivinä tiukka keskittyminen. Jokainen kisakylän vieras sulkee mielestään kaiken muun ja keskittyy täysillä vuoden tärkeimpään hetkeensä. Suurimmalla osalla kisoihin saapuvista urheilijoista tuo tärkein hetki on suorastaan ohikiitävä ja päättyy katkeraan pettymykseen ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkaa. Sankareiksi kruunataan hyvin pieni vähemmistö noista kahdestatuhannesta urheilijasta. Loput ovat käyneet kokeilemassa onneaan ja päätyneet tavallisiksi turisteiksi.

Turistiurheilijoiden määrä alkaa siis kasvaa heti ensimmäisestä kilpailupäivästä lähtien ja jatkaa kasvuaan kunnes viimeinenkin viestikapula on kolahtanut stadionin pinnoitteelle. Siispä kisakylän on tarjottava lepopaikan lisäksi myös viihdykettä alkuerissä karsiutuneille urheilijoille. Luonnollisesti heillä on myös muita enemmän aikaa tutustua pääkaupunkiseudun matkailukohteisiin ja nähtävyyksiin. Kisakylän palvelukeskuksena toimivassa Dipolissa tuleekin olemaan Espoon matkailun infopiste, jossa on mahdollisuus saada vinkkejä omatoimiseen matkailuun, sekä ilmoittautua opastetuille kierroksille esimerkiksi Suvisaaristoon ja Nuuksioon.

Oma ylioppilaskuntamme pitää huolta, että vieraiksemme saapuvat urheilijat tietävät minkälaisella alueella kisakylä sijaitsee. Polyteekkarimuseo on auki joka päivä ja oman historiamme ohella – tai jopa sijasta – esittelyjen pääpaino on Otaniemen kampusalueen tunnetuksi tekemisessä. Luultavasti jokainen museossa vieraileva urheilija tulee ihmettelemään ainakin museoesittelijöiden teekkarilakkeja. Samalla on hyvä tilaisuus mainostaa kenen keksintöä ne jalkapallokengät taas olivatkaan. Perimätiedon mukaan nimittäin Polyteknikkojen urheiluseuran, jos joku ei vielä tiennyt.

Täffä pyörittää yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa kisakyläklubia, jossa urheilijat voivat heittäytyä niin sanotusti viihteelle ilman pelkoa Helsingin ravintoloissa vaanivista paparazzeista. Dipolin auditoriossa järjestetään päiväsaikaan kisakylän tiedotustilaisuuksia, mutta illoiksi sali muuttuu kätevästi elokuvateatteriksi.

Ja onhan meillä teekkarikylä täynnä vaikka minkälaisia maamerkkejä. Pitäisiköhän järjestää rastisuunnistus?




	Kisakylän ohjelmatoimisto esittää Kisakyläkoordinaattori Janne Viskari Parituhatta yleisurheilijaa on aika iso määrä. Ensimmäiset saapuvat kisakyläämme heti elokuun 1. päivä ja koko kylän kapasiteetti on käytössä viimeistään kolme päivää myöhemmin. Itse kilpailutapahtumat alkavat kuudes elokuuta. Kisakylän elämää leimannee alkupäivinä tiukka keskittyminen. Jokainen kisakylän vieras sulkee mielestään kaiken muun ja keskittyy täysillä vuoden tärkeimpään hetkeensä. Suurimmalla osalla kisoihin saapuvista urheilijoista tuo tärkein hetki on suorastaan ohikiitävä ja päättyy katkeraan pettymykseen ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkaa. Sankareiksi kruunataan hyvin pieni vähemmistö noista kahdestatuhannesta urheilijasta. Loput ovat käyneet kokeilemassa onneaan ja päätyneet tavallisiksi turisteiksi. Turistiurheilijoiden määrä alkaa siis kasvaa heti ensimmäisestä kilpailupäivästä lähtien ja jatkaa kasvuaan kunnes viimeinenkin viestikapula on kolahtanut stadionin pinnoitteelle. Siispä kisakylän on tarjottava lepopaikan lisäksi myös viihdykettä alkuerissä karsiutuneille urheilijoille. Luonnollisesti heillä on myös muita enemmän aikaa tutustua pääkaupunkiseudun matkailukohteisiin ja nähtävyyksiin. Kisakylän palvelukeskuksena toimivassa Dipolissa tuleekin olemaan Espoon matkailun infopiste, jossa on mahdollisuus saada vinkkejä omatoimiseen matkailuun, sekä ilmoittautua opastetuille kierroksille esimerkiksi Suvisaaristoon ja Nuuksioon. Oma ylioppilaskuntamme pitää huolta, että vieraiksemme saapuvat urheilijat tietävät minkälaisella alueella kisakylä sijaitsee. Polyteekkarimuseo on auki joka päivä ja oman historiamme ohella – tai jopa sijasta – esittelyjen pääpaino on Otaniemen kampusalueen tunnetuksi tekemisessä. Luultavasti jokainen museossa vieraileva urheilija tulee ihmettelemään ainakin museoesittelijöiden teekkarilakkeja. Samalla on hyvä tilaisuus mainostaa kenen keksintöä ne jalkapallokengät taas olivatkaan. Perimätiedon mukaan nimittäin Polyteknikkojen urheiluseuran, jos joku ei vielä tiennyt. Täffä pyörittää yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa kisakyläklubia, jossa urheilijat voivat heittäytyä niin sanotusti viihteelle ilman pelkoa Helsingin ravintoloissa vaanivista paparazzeista. Dipolin auditoriossa järjestetään päiväsaikaan kisakylän tiedotustilaisuuksia, mutta illoiksi sali muuttuu kätevästi elokuvateatteriksi. Ja onhan meillä teekkarikylä täynnä vaikka minkälaisia maamerkkejä. Pitäisiköhän järjestää rastisuunnistus?