Ensimmäiseksi Wiio kertoo, että hän haluaa itseään kutsuttavan termillä generalisti. Alueita, joilla hän on vaikuttanut, ovat muun muassa tietotekniikka, tulevaisuudentutkimus ja viestintä. Kehityksen eturintamassa hän on muun muassa ollut perustaessaan Tekniikan Maailman vuonna 1953 ja tullessaan Sitraan töihin yhtenä sen ensimmäisistä työtekijöistä. Radioamatööri hän on ollut vuodesta 1948 lähtien. Wiio on myös kirjoittanut säännöllisesti kolumneja Tekniikan Maailmaan ja Tietokone-lehteen. Wiion julkaisutoiminta käsittää lisäksi vielä useita elektroniikkaa käsitteleviä kirjoja, joista hän on saanut Nokian Säätiön tunnustuspalkinnon vuonna 2000.
Wiio haluaa edistää tekniikan ja humanististen tieteiden vuoropuhelua. Korkeakouluihanteena hän pitää Yhdysvalloissa sijaitsevaa MIT-koulua, jossa teknisiä tieteitä opiskelevien on pakko ottaa ohjelmaansa humanistisia opintoja.
Uudella lähestymisellä tekniikkaan on Wiion mukaan tarvetta. Hän on arvostellut tietoteknisten tuotteiden ja palveluiden toteutusta, joissa on hänen mukaansa karkeita virheitä. Esimerkkinä Wiio mainitsee ohjelman manuaalin, jossa asennusohjeet löytyvät kirjasta viimeisenä. Wiion mielestä vaikuttaa siltä, että insinööri suunnittelee tekniset sovellukset insinöörille. Ajatus toimii ehkä teollisuudessa, mutta vaikkapa kotitalouden elektronisia laitteita käyttävät useimmiten muut kuin insinöörit. (Vaikka sitä onkin insinöörikoulutuksen sisäänottomääriä tarkastellessa vaikea uskoa.)
Wiio on myös perehtynyt vanhempien ihmisten vaikeuksiin tietoteknisiä sovelluksia käytettäessä. Wiio mukaan vaikuttaa siltä, että tietotekniikka suunnitellaan nuorille käyttäjille, koska sen toteutuksen suunnittelevat usein nuoret miehet. Esimerkkinä Wiio kertoo, että vanhemmiten ihmisten näkö heikkenee spektrin ääripäistä, eli sinisten ja punaisten sävyjen näkeminen vaikeutuu. ”Nettisivut usein melkeinpä leikkivät näillä sävyillä”, hän toteaa. Suuria ongelmia syntyy, kun palvelut siirtyvät yhä enemmän verkkoon.
Toinen pulma on hänen mukaansa vanhusten heikentynyt käsien koordinaatio. Kädet eivät millään meinaa suostua yhteistyöhön pikkuruisten näppäinten kanssa. Wiio mainitsee tilaston, jonka mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 600 000 yli 60-vuotiasta. Wiio huomauttaa, että ainoastaan koteloa tarvitsisi muuttaa. Puhelimen sisuskalut pysyisivät samanlaisina. Kun tiedetään erityisesti kehittyneiden länsimaiden väestöjakauma ja -kehitys, luulisi puhelinvalmistajia kiinnostavan suuri potentiaalinen asiakasryhmä.
Wiio on toiminut tietotekniikan kehityksen kärjessä jo 1960-luvulta. Wiio muistelee, että 60- ja 70-luvuilla tietotekniikan merkitystä aliarvioitiin. Wiion mielestä sen aikaiset näkemykset perustuivat liiaksi käsitykseen, että tietokoneiden hinta pysyy ennallaan. Hän muistaa kinanneensa asiasta kuuluisan futurologin Herman Kahnin kanssa. Wiio onkin muotoillut asiasta lain, jonka mukaan tulevaisuuden kustannukset arvioidaan tämän päivän hintojen perusteella.
Netin hakukoneita käyttämällä Wiion laeista saa hyvän käsityksen. Esimerkki viestintää koskevasta laista voisi olla vaikkapa Wiion ensimmäinen laki: ”Viestintä yleensä epäonnistuu paitsi sattumalta.” Seitsemäs viestinnän laki taas kertoo, että: ”Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.” Laeista tulee heti mieleen kuuluisa Murphyn laki ja ehkäpä Wiiolla lakeja formuloidessaan oli mielessään kaikkien tuntema epäonnistumisen oraakkeli.
Ehdimme jutella myös erilaisista tulevaisuuden näkymistä. Wiiolla on vahva käsitys siitä miten tietovirrat tulevat muuttumaan tulevaisuudessa. Hänen mukaansa datavirrasta voidaan pian käyttää eräänlaista vesianalogiaa. Wiio esittelee kuvaa putkesta, jossa ”virtaa nollia ja ykkösiä”. Wiion käsityksen mukaan laitteiden muuttuessa yhä enemmän toistensa kaltaiseksi, datavirrasta voidaan valita juuri mielenkiintoisin ja tarpeellisin informaatio. Samalla tavalla kuin sinänsä samaa vettä voidaan käyttää joka puolella mitä erilaisimpiin tarkoituksiin.