”Ylioppilaskunnassa kiltojen rooli on valvoa TKY:n jäsenten etua osastoilla, olla päävastuussa fuksikasvatuksesta ja välittää tietoa jäsenilleen”, todetaan TKY:n vuosille 2004–2007 hyväksytyssä strategiassa.
Jokainen TKY:n jäsen on törmännyt kiltoihin ja kiltatoimintaan jossain opintojensa vaiheessa. Killoissa TKK:n eri osastojen ja koulutusohjelmien opiskelijat ovat jo yli sadan vuoden ajan järjestäytyneet ylioppilaskunnan suojiin, auttaneet uusia opiskelijoita opintojensa alkuun ja yleensäkin viettäneet aikaa toistensa seurassa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana TKY:llä ja sitä ympäröivässä maailmassa on kuitenkin tapahtunut useita muutoksia: TKK:n opiskelijamäärä on kasvanut merkittävästi, yhä pienempi osuus TKY:n jäsenistä asuu Otaniemessä korkeakoulun läheisyydessä ja nuorten aikuisten arvomaailmassa yksilöllisyys näyttelee yhä merkittävämpää roolia. Lisäksi TKK:lla opiskellaan yhä useammin osastorajojen yli perinteisten osasto- ja koulutusohjelmarajojen sirpaloituessa yhä pienemmiksi osakokonaisuuksiksi. Kaikki nämä tekijät yhdessä antavat aihetta tarkastella kriittisesti kiltainstituution erityisasemaa TKY:llä.
Kiltatoiminnan vastapainona TKY:n muu yhdistyskenttä on viimeisen kymmenen vuoden aikana vahvistanut rooliaan ja monipuolistanut teekkarikulttuuria. Yhä useampi opiskelija aktivoituukin nykyään tätä kautta kiltojen sijaan, ja toisaalta yhdistysten piiriin jää yhä useammin myös opintonsa päättäneitä tai jatko-opiskelevia teekkareita – saavutus, johon killat eivät muutamista aktiivisista alumniorganisaatioista huolimatta ole kunnolla pystyneet.
TKY:n strategiassa asetetaan killat paljon vartijoiksi, mutta mahtaako tavoite olla täysin tarkoituksenmukainen? TKY:n panostukset sähköisiin tiedotuskanaviin vähentävät kiltojen merkitystä tiedonvälityksessä, ja TKY:n edunvalvontajaosto tuntuu pitkällä aikavälillä kiltoja soveltuvammalta taholta koordinoimaan opiskelijoiden edunvalvontaa myös osastoilla. Jopa fuksikasvatuksessa kiltojen rooli on kasvavassa määrin vain toimia sateenvarjona muulle kiltojen ulkopuoliselle toiminnalle. Tutkintorakenteen uudistuessa osasto- ja koulutusohjelmarajat hämärtyvät entisestään, ja samalla myös yksittäisen killan omaleimaisuus suhteessa muihin vähenee.
TKY:llä on tilausta kriittiselle keskustelulle kiltojen roolista suhteessa muuhun yhdistystoimintaan ja koko ylioppilaskuntaan. Tarvittaessa killat tulisi kuvia kumartelematta suhteuttaa TKY:n kannalta siihen rooliin, mikä niillä jossain vaiheessa ehkä enää on jäljellä: yksittäisiä yhdistyksiä muiden joukossa, tarkoituksenaan lähinnä toimia koordinaattoreina uusien opiskelijoiden auttamisessa opintojensa alkuun ilman sen ihmeellisempää erityisasemaa.

Kirjoittaja on TKY:n edustajiston varajäsen Alayhdistysliiton vaalirenkaasta.