”Westerholm... Sjöstedt... Westerholm”, suomenkielisen lähetyksen selostaja luettelee. Patrick ja Marcus pallottelevat keskenään hämätäkseen israelilaispuolustusta. Jokin lähestyy laitaa pitkin kovaa. Se on Christian! Hän nappaa pallon ja syöksyy kohti maalialuetta. Käsi nousee heittoon! Yleisö sekoaa ja selostaja innostuu: ”Jå-jå-jå-jååå! Så dääär!” Kiihtyessään tämä höpönassu ei malta puhua suomea.

Ihmissuhdeinsinööri, tuo vähemmistöjen vankkumaton vartiomies, on kutsuttu syntymäpäiväjuhlille, jossa kuuleman mukaan olisi paljon suomenruotsalaisia läsnä. Hänelle tarjoutuu siis mainio tilaisuus tutustua tuohon vekkuliin kansanryhmään, johon muuten niin harvoin illanvietoissa törmää.

Samoin kuin arkkitehti piirtää ja ohjelmoija tekee luokkakaavion, ei kunnon ihmissuhdeinsinöörikään jätä kontaktien syntymistä pelkän sattuman ja ruotsalaisvitsien varaan. Jotta yhteisistä puheenaiheista ei varmasti tulisi pulaa, hän valmistautuu juhliin katsomalla FST:ltä Suomi–Israel-käsipallo-ottelun. Suomenruotsalaisethan kun ovat tunnetusti hulluna käsipalloon. Näillä eväillä insinöörin pitäisi siis olla kuin ankka lammessa.

Ihmissuhdeinsinöörin tyrmistys on suuri, kun hipoissa yksikään paristakymmenestä suomenruotsalaisesta ei sitten seuraakaan käsipalloa. Käsittämätöntä. No, sitä varten on varasuunnitelmat. Yksi Sandells sisään ja uusi yritys: tällä kertaa keskustellaan politiikasta. Vaalikoneen mukaan insinöörin ykkösehdokas eduskuntavaaleissa on nimittäin – aivan niin, RKP:n Sebastian Hielm.

Illan mittaan Ihmissuhdeinsinöörille valkenee, että nämä suomenruotsalaiset, jotka eivät edes pidä käsipallosta, ovatkin varsin heterogeenistä porukkaa. Löytyy juristia, löytyy rantapummeja, löytyy fyysikkoa ja löytyy taidemaalari tyttöystävineen. Mutta ennen kuin hän ehtii tehdä mitään sen syvällisempiä oivalluksia, kuuluu viereisestä huoneesta valtava rysähdys.

SuomenSUOMALAISET, nuo lystikkäät veikot, ovat muodostaneet oman konklaavinsa makuuhuoneeseen. Ajanvietteekseen he ovat erään tytön johdolla käynnistäneet lukkopainiliigan. Taistelutantereena toimi sänky. Mutta nyt on tatamista tullut futoni: sängyn kaikki neljä jalkaa ovat poikki. Lisäksi huoneessa on särkynyt muutama lasi ja yksi kihlaus. Siinä riittää olohuoneen porukalle tarinoitavaa vähäksi aikaa.

Illan päätteeksi Ihmissuhdeinsinöörin on pakko todeta, että eivät ne suomenruotsalaiset niin jännittäviä olleetkaan. Samaa kaljaa juovat ja känniin tulevat. Ja kääntäen, ei näiden pelkkien suomenSUOMALAISTENKAAN kanssa aina jaksa vehdata. Näyttäisi siis siltä, että kumpaakin kieliryhmää tarvitaan: nimittäin ylläpitämään väärinkäsityksiä toisistaan. Tarina on hauskempi kuin totuus.

Kyseessä oli muuten erään nuoren neidon syntymäpäiväjuhlat. Päivänsankari sai lahjaksi kovan paketin: kauniin 22-senttisen lasidildon. ”Etkö aio sovittaa sitä”, vieraat vaativat.