"Äitini mukaan halusin lääkäriksi jo 7-vuotiaana”, kertoo lääketieteen tohtori, dosentti Nina Forss TKK:n kylmälaboratorion aivotutkimusryhmästä. ”Harkitsin eläinlääketieteellistäkin mutta valitsin lopulta ihmiset.”

Otaniemeen Forss päätyi osin sattumalta. Valmistuttuaan 1991 lääkäriksi Helsingin yliopistosta hän työskenteli terveyskeskuksessa ja Kivelän sairaalassa ennen kuin tuli aivoryhmään tohtoriopiskelijaksi vuonna 1992.

”En tietoisesti suunnitellut tutkijan uraa. En opiskeluaikoinakaan ollut se kiltti eturivin tyttö, joka istuu kaikki illat mikroskopoimassa näytteitä”, Forss muistelee. ”Lääkäripäivillä tapasin henkilön, joka oli kylmälaboratoriossa töissä. Hän ehdotti väitöskirjan tekoa.”

Forss kehuu kylmälaboratorion kokopäiväistä tutkijasysteemiä lois­tavaksi.

”Se tosin oli siihen aikaan uutta ja ihmeellistä, kun jäin ensimmäisen kerran akatemian tutkijatohtorin virasta äitiyslomalle. Nyt se on arkipäivää, kun ryhmässämme on jo runsaasti naisia”, 4,5- ja 1,5-vuotiaiden poikien äiti huomauttaa.

Väitöstutkimuksessaan Whole-Head Neuromagnetic Characterization of Human Somatomotor Cortical Functions (1995) Forss selvitti, mitkä somatosensorisen aivokuoren alueet aktivoituvat tuntoinformaation käsittelyssä ja liikkeen synnyttämisessä.

”Neurologiassa kiehtoo tietty loogisuus. Kiinnostus heräsi opiskeluaikana, kun suoritin syventävät opinnot kliinisen neurofysiologian osastolle.”

Aivotutkijoiden motiivina lienee myös tietoisuus siitä, että edelleen suurempi osa aivojen toiminnoista on hämärän peitossa kuin tutkijoiden tiedossa.

Viime vuosikymmeninä kehittyneet aivojen kuvantamismenetelmät ovat muuttaneet käsityksiä aivojen toiminnasta. Eri aivoalueet voidaan tunnistaa jopa millimetrien ja -sekuntien tarkkuudella.

Akateemikko Olli Lounasmaan johdolla aloitettiin uudentyyppisten monikanavaisten magnetoenkefalografia(MEG)-lait­teiden kehittely jo 1980-luvun alussa. Magnetometri mittaa aivotoiminnan synnyttämiä heikkoja magneettikenttiä pään ulkopuolelta. MEG-laitteita on myyty kymmeniin laboratorioihin ympäri maailmaa.

Akatemiaprofessori Riitta Harin johtama aivotutkimusyksikkö on valittu kolme kertaa EU:n Large-Scale Facilityksi neuromagnetismin alalla. Aivotutkimusyksikössä työskentelee 30 henkilöä eri tieteenaloilta: niin lääketieteen, fysiikan kuin psykologiankin edustajia.

”Tämä on aidosti monitieteistä tutkimusta: lähestymme samoja ongelmia eri näkökulmista. Aluksi tuntui, että puhun eri kieltä fyysikoiden kanssa. Ajan myötä olemme oppineet kommunikoimaan paremmin”, Forss nauraa.

”Työ on toisaalta perustutkimusta terveen ihmisen aivokuoritoiminnoista, toisaalta voimme aivokartoituksen avulla auttaa neurokirurgeja esimerkiksi epilepsialeikkauksien valmistelussa”, Forss kertoo lämpimänkosteassa mittaushuoneessa. Viereisessä kopissa sijaitseva MEG ja sen seurantaan tarkoitetut tietokonelaitteet vaativat optimaalisen ilmanalan.

Pari viime vuotta Nina Forss on tutkinut kivun prosessointia aivoissa. Tutkimuksessa ärsytetään ihon kipusäikeitä thulium-laserilla. ”Ärsyke muistuttaa pientä neu­lanpistoa. Pyrimme kokeissa jatkuvasti luonnollisempiin olosuhtei­siin”, Nina Forss kuvailee. Tavoitteena on selvittää, mitkä aivojen alueet aktivoituvat kivulle ja missä järjestyksessä, sekä ymmärtää kivun kroonistumisen mekanismeja. ”On havaittu, että krooninen kipu aiheuttaa pysyviä muutoksia sekä tunto- että liikeaivokuorella”, Forss selittää.

Tutkimuksen sovelluksena syntyy uusia kuntoutusmenetelmiä kipupotilaille. Forssin seuraava haaste on pukea marraskuussa muutaman vuoden tauon jälkeen ylle valkoinen takki ja suorittaa loppuun neurologian erikoislääkäritutkintoon vaadittavat kliiniset sairaalajaksot.

”En voisi kuvitella täysin luopuvani lääkärin työn harjoittamisesta. Minulle se on oleellinen osa ammatti-identiteettiä. Viihdyn potilastyössä, ja käytännön työ myös auttaa asettamaan relevantteja kysymyksiä tutkimustyössä.”