Jos teekkari palaa Kaivopuistosta humanistia nopeammin, kumpi selviää ensimmäiseksi? Tähän ainakin viime vapusta saakka mieltä askarruttaneeseen kysymykseen ei Suhteellisuusteoriaa runoilijoille vastaa, mutta moneen muuhun einsteiniläisen aika-avaruusjatkumon kiemuraan kylläkin. Fyysikko-tietokirjailija Kari Enqvistin uusin tuotos vääntää vireästi satavuotiaaksi ehtineen teorian voittopuolisesti kotitalouslaadun rautalangasta, selvällä suomen kielellä ja yleisimmät yleisen ja suppean suhteellisuusteorian turmioksi heitetyt ajatusvirheet ynnä harhaluulot tyrmäten.

Pääosin sujuvasti kirjoitettu kirja on helppolukuinen ja jopa viihdyttävä. Kaavoja ei pyöritellä; esipuheessaan kirjailija pitääkin tavoitteenaan avata tätä järkeilyn riemuvoittoa myös niille, jotka ovat ikänsä kaihtaneet kaikkea matematiikalta haiskahtavaa. Ehkä on myös kuunneltu viisautta, jonka mukaan jokainen kaava puolittaa kirjan myynnin, mutta lopputulos on kuitenkin onnistunut. Teekkarihenkinen lukija saattaa jäädä kaipaamaan tarkempaa selvitystä siitä, mitä tekstissä pariin otteeseen viitatut kaavat tarkkaan ottaen ovat, mutta suurinta osaa lukijoista tämä tuskin haittaa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin tarkka mutta silti selkeä selostus suhteellisuusteorian maalaisjärjelle käsittämättömästä maailmasta. Lukuisat esimerkit valaisevat asiaa, ja selväksi tulee niin suhteellisuusteorian tärkeys GPS-paikannuksessa kuin pimeän aineen ja energian mysteeriokin.

Jos toista nobelistia, fyysikko Richard Feynmania on uskominen, sveitsiläisen tekniikan tohtorin hengentuote ymmärretään nykyisin: ”Jos emme pysty selittämään jotakin asiaa ensimmäisen vuoden opiskelijalle, emme todella ymmärrä sitä.”

Kari Enqvist, Suhteellisuusteoriaa runoilijoille. WSOY 2005.