Etusivulle




GOOMin pikakelaus
Santeri Kontinen




Kuva
(Kuva: Erika Eerola)


Tämänvuotinen Goom alkoi hyvinkin lupaavasti. Pari tuntia ennen kuin satamassa piti olla, huomasin, että passi olikin jäänyt kotiin. Seuranneessa hötäkässä onnistuin muun muassa kertaalleen hukkaamaan avaimeni. Lopulta ehdin kuitenkin satamaan ajoissa.

Satamassa hermot olivat kärähtää jo heti alussa Goomiaan huolellisesti pohjustaneisiin tamperelaisiin teekkareihin (joo, konelaisilla on vaaleanpunaiset haalarit). Seuraava ”mukava” yllätys löytyi kun paljastui, että hammastahnatuubi oli räjähtänyt kassissa. Kaikeksi onneksi kassissa olleet haalarit olivat tuhrautuneet vain lahkeista. Luulen, että episodin seurauksena haalareiden katu-uskottavuus pikemminkin nousi kuin laski. Seuraavaksi onnistuin vielä tilapäisesti hukkaamaan passini (löytyi taskusta) ja maihinnousukorttini.

Illan tapahtumat eivät piirry jälkikäteen aivan yhtä selkeästi (johtunee laivan keinumisesta Tallinnan satamassa) mieleen kuin Helsingin satamassa häröily. Sen kuitenkin muistan, että muun muassa kysyin Samuli Putrolta jo hiukan latistuneella intonaatiolla: ”Hei ooxä Zen Cafén laulaja?” Putroa nauratti. No joka tauksessa, hän halusi tietää missä olisi jokin mukava ruokapaikka. ”Neuvoimme” hänet kaverini kanssa aivan väärään suuntaan. Onnistuimme myös saman kaverin kanssa hukkaamaan tamperelaisten Tampereelta asti raahaamat ostoskärryt. Tosin osasyy saattaa langeta valppaina partioivien laivapoliisien niskoille.

Keikoista odotin mielenkiinnolla laulu- ja soitinyhtye Bomfunk Mc’s:n keikkaa. Hytti- ja käytäväbileiden sokkeloissa seikkaillessa keikka jotenkin vain pääsi livahtamaan ohi. Ilmeisesti kuljin neliulotteisessa aika-avaruudessa olleen tilapäisen vääristymän läpi, mikä johti ajan tilapäiseen ”pikakelaukseen”. Olen kuullut vastaavanlaisista ilmiöistä aiemminkin erityisesti hauskojen juhlien aikana. Tästä murehtimatta jatkoin biletystä. Harmillisesti joskus viiden aikoihin huomasin, että ainoa tapa pysyä hereillä, on seisoskella. Päätin ottaa nukkumatin vihjeet onkeeni. Suunnistin siis kohti hyttiä.

Aamulla heräsin viiltävään päänsärkyyn. Epäilin, että tämäkin oli aikasiirtymän harmillinen jälkiseuraus. Ohjelmassa oli vielä Hemma Beastin keikka. Valinta oli erinomainen hiukan väsähtäneeseen dagen efter -meininkiin. Pientä ylimääräistä jännitystä aiheutti laivan epämukava keinuminen Helsinkiä lähestyttäessä.