Espoon kaupunginteatterin kevät on klassikkovetoinen ja täynnä vierailijanäytäntöjä. Teatterin oma tuotanto tänä keväänä on Isoäiti ja Isoherra, joka löyhästi pohjautuu Hjalmar Bergmanin romaaniin. Isoäiti (Eila Roine) kertaa elämäänsä Jumalan toimiessa olkapäänä. Näytelmä liikkuu nykypäivän ja menneisyyden rajamailla, sekä tunnustaa ihmismielen taipuvaisuuden. Asiat kun voi muistaa niin monella tavalla.

Vierailevia kotimaisia näytäntöjä ovat muun muassa Christopher Hamptonin näytelmä Vaarallisia suhteita, Aki Kaurismäen elokuvaan perustuva Kauas pilvet karkaavat sekä Alivuokralainen Tampereen Teatterista. Pukudraama Vaarallisia suhteita kertoo ihmisen raadollisuudesta ja julmuudesta toisia kohtaan. Alivuokralainen puolestaan on farssi, jossa pohditaan ahtaan asumisen haittoja ja hyötyjä. Kiinnostavimpana kotimaisista silmiin kuitenkin pomppaa Teater Mestolan Maria Stuart – songs and dances of weddings and funerals. Venäläisen Sasha Pepeljajevin moderni sovitus panostaa visuaaliseen kauneuteen ja minimalismiin. Lavastus koostuu pääasiassa peileistä ja heijastuksista, ja näyttelijät ja tanssija kertovat teoillaan tunteistaan.

Tallinnan-matkailu on suomalaisille enemmän kuin tuttua. Suomalais-virolaisena yhteisproduktiona tehty Taksirengit – Taksojuhid ammentaa voimansa stereotypioista ja kulttuurien välisistä eroista. Näytelmä on kaksikielinen, mikä varmasti antaa dialogiin oman lisänsä. Toinen ulkomainen vierailu, The Ukulele Orchestra of Great Britain, esiintyy ensi kertaa Suomessa. Huumoria hyödyntävä ukuleleorkesteri lienee ainoa laatuaan.

Määrärahat kortilla

Espoon kaupunginteatterin ohjelmisto näyttää kaiken kaikkiaan monipuoliselta, rohkeaksi tai rajoja rikkovaksi sitä ei kuitenkaan voi moittia. Nykyisellään ohjelmisto, lippujen hinnoista puhumattakaan, ei aktivoi opiskelijoita ahkeriksi teatterikävijöiksi. Kevätkausi näyttää nopealla vilkaisulla olevan täynnä ”varmoja hittejä” ja klassikoita, muutamaa muutaman esityksen poikkeusta lukuun ottamatta.

Espoon kaupunginteatteri kevätkauden avajaiset pidettiin Revontulihallissa 13. tammikuuta. Tulevan ohjelmiston lisäksi läsnäolijat saivat kuulla kovia faktoja teatterin taloudesta. Teatterinjohtaja Jussi Helminen kiitteli yleisömäärän kasvua, vaikka lippujen hinnat ovat nousseet. Samaan hengenvetoon Helminen kertoi, ettei lippujen hintoja enää voida korottaa.

Tätä voitaneen siis pitää jonkinasteisena lupauksena, ainakin ensi vuoteen saakka. Helmisen vuodatus määrärahojen vähyydestä ja vähentämisestä on ymmärrettävää, mutta on silti rohkea veto väittää Espoon kaupunginteatterin olevan ainoa espoolainen taidelaitos, jonka reaaliarvoiset avustukset ovat laskeneet viimeisten 14 vuoden aikana.

Teatterinjohtajan syyttäessä Espoon kaupunkia teatterinsa halventamisesta, ehtii pääasia jo unohtua. Karismaattisen Eila Roineen noustessa lavalle taas muistaa mitä on teatteri ja miksi se on olemassa.

Lisätietoja: http://www.espoonteatteri.fi