Veronica on nainen täynnä menneisyyttä ja tulevaa. Muistojen joukkoon mahtuu onnellisia kuvia, mutta samalla myös raakoja kokemuksia pimeyden keskeltä. Tänään tuo kaunispiirteinen aikuinen nainen on kuitenkin raivannut tiensä läpi orjantappuroiden ja kyynelten. Lukuisten poljettujen unelmien ja kipeiden lyöntien keskeltä Veronica on noussut elämään monivivahteista elämää. Hän on löytänyt itsellensä ja tyttärellensä palan sinistä taivasta.

1990-luvun puolivälissä Suomea kohahdutti rohkeudessaan ja avoimuudessaan ainutlaatuinen Veronica-ilmiö. Mustiin pukeutunut nainen nousi antamaan kasvot seksin, ja etenkin sadomasokismin parissa toimivalle ammattikunnalle. Veronica sai lukuisia titteleitä aina toimitusjohtajasta pornon kuningattareen. Hänen suoraa puhettaan ja rohkeaa esiintymistään samalla sekä ylistettiin että paheksuttiin. Veronica olisi saattanut ilmiönä epäonnistua täydellisesti ja pudota samaan bimbojen kastiin kuin muutamat julkisuutemme megablondit. Näin ei kuitenkaan käynyt. Veronica tiesi mistä puhui ja vahva persoona onnistui herättämään mediakeskustelun lisäksi myös alalle harvinaislaatuista uskottavuutta.

Tänään Veronica ei enää pukeudu pelkästään mustaan. Uusi hiustyyli on pehmeämpi ja kova rooli on karissut osittain pois paljastaen altaan naisellisen haurauden. Ryhdikäs ja hoikka Veronica on yhä vieläkin vaikuttava näky kaikkien koettelemusten jälkeen. Tatuoitu nainen on käytökseltään kuitenkin hämmästyttävän tavallinen. Hänessä ei näy jälkeäkään ylpeydestä tai turhuudesta. Julkisuudesta huolimatta Veronica ei halua erottua tavallisten ihmisten joukosta. Hän rakastaa lähiöiden ihmisiä ja niitä joilla elämä ei välttämättä aina kulje satupolkuja.

- Suomessa ei hyväksytä mitään poikkeavaa. Meillä nostetaan juorulehtiin järjetön synteettinen onni tai masennus. Tärkeintä näyttää usein olevan naurettavan oksettava rakkausfuula, vaikka julkkisten avioerojen ja suhteiden setvintä onkin suurinta megapelleosastoa. Me olemme vain viihdettä, jotta tavalliset ihmiset saavat jotakin puheenaihetta ja seurattavaa. Olemme pellejä ja pelleinä pysymme niin kauan kuin kysyntää riittää, Veronica laukaisee.

Veronica ei ymmärrä miksi juuri hänen pitäisi saada elämässään jonkinlaista erikoiskohtelua. Normaali arkirytmi kotona ja työssä koskettaa samalla tavalla julkkista kuin ketä tahansa muuta.

- Eilen lumipyryn jälkeen autoni tuossa kadunvarressa oli jäänyt kinosten keskelle. En omista lapiota, joten siinä sitten kaivoin kumisaappaat jalassa autoa lumihangesta Kokkisodasta voitetulla kattilalla. Se oli oikeastaan ihan nastaa. Yritän aina pitää mielessä, että ne ihmiset joilla on todellisia vaikeuksia eivät koskaan valita. Ja juuri näiden ihmisten voimalla hoidetaan sairaat ja autetaan heikkoja.

Aivan lähiaikoina Veronica avaa Helsinkiin uuden liikkeen. Siellä myydään aluksi grafiikkaa, pop-taidetta ja metallitöitä.

- Lollipoppi.com myy ihan mautonta kamaa. Vaan eikös suurin osa meistä ole pohjimmiltaan mautonta sakkia. Tulevaisuudessa liikkeestä löytyy myös sisustustavaraa ja vaatteita. Kaiken on tarkoitus toimia asiakkaan toiveiden mukaan. Jos joku haluaa kukalliset tai vihreät kengät niin liikkeen ideana on hankkia ne nopeasti. Tarkoituksena ei ole kilpailla suurten kauppaketjujen kanssa. Mittatilauspalvelu ja mukava ostotapahtuma tuovat meille asiakkaat, lupaa Veronica. Lollipopissa ei tarvitse pelätä törmäävänsä nyrpeään tai kylmään myyjään. Asiakas saa vaikka itkeä jos itkettää. Veronican mukaan liian usein myyjät asennoituvat väärin asiakkaisiin. "Mä palvelen sua, jos tunnen sut ja sun kaverit." - mentaliteetti ärsyttävyydessään on iskostunut valitettavan moniin suomalaisiin liikkeisiin.

Veronica on suunnitellut liikkeensä yhteyteen myös kahvilaa. Kupposen äärellä saa hieman hengähtää kaiken kiireen ja hälinän keskellä.

- Meillä saa olla ihan rauhassa. Jos asiakkaalla on jano, pissahätä, hiki tai muu häiritsevä asia niin kaikkeen löytyy ratkaisu. Ja varmaa on, että kaikissa housuissa ei ole aina yhtä kireä vyötärö. Veikkaanpa, että jokaisella naisella on kuukaudessa kolme mahaa. Minulla ainakin on. Ja silloin kun vatsa pömpöttää ei ole kovin viihtyisää kiristellä tiukoissa housuissa. Nykyaikana on kovin vaikeata löytää sopivan mukavia vaatteita. Vaan juuri mukavuuteen Lollipopissa tullaan panostamaan.

Idearikas nainen tekee myös monenlaista muuta työtä. Juontokeikat ravintoloissa ympäri Suomen pitävät liikenteessä ja antavat samalla omaa tilaa. Veronicalle oma reviiri on tärkeätä. Liian usein ihmiset jämähtävät paikoilleen ilman sitä ikiomaa juttua. Elämään saa laatua, jos itse vain haluaa. Juontokeikoilla Veronica viihdyttää ravintolayleisöä muun muassa hyvän huumorin ja erilaisten kilpailujen kautta. Muutaman vuoden takainen lavashow piiskoineen ja nahkoineen kului loppuun, kun Veronica ei enää kokenut olevansa tosissaan mukana. Juontokeikat sopivat paljon paremmin sanavalmiille ja huumorintajuiselle naiselle.

- Tavallinen ravintolajengi on ihanteellista yleisöä. Varsinkin silloin, kun ikähaitari on mahdollisimman laaja. Ainahan joukkoon mahtuu pari tyyppiä, joilla on paha päivä, mutta pääosin minut otetaan hyvin vastaan. Veronica on aika androgyyni hahmo. Enemmänkin osoitan positiivista huomiota naisille ja laitan miehiä turpaan ihan kuusi-nolla. Jotkut pitävä minua hulluna tai häpeänä naissukupuolelle, mutta siitä en välitä. Jos en saisi osakseni lainkaan paheksuntaa, niin olisin vain samanlainen ulkonäön varaan rakentunut kuori kuin muutamat helenat ja hilkat.

Veronican silmistä näkee ylitsepursuavan innon rakentaa jatkuvasti uutta. Vaikka uusi liike on vasta avajaisvaiheessa, tulevaisuudensuunnitelmat ovat jo piirtymässä selviksi. Haaveissa kangastelee teatteri. Sellainen parin näyttelijän ravintolateatteri, jossa ihmiset voivat samalla syödä hyvää ruokaa ja seurata vaikkapa älykästä parisuhdedraamaa. Veronica on jo aikanaan maistellut teatterimaailman mausteita apulaisohjaajana. Liekki palaa sydämessä yhä.

- Toinen kiinnostava juttu on stand up-komiikka. Siinä kiehtoo yleisön interaktiivisuus ja hahmohan on jo valmiina. Veronica kyllä kestää itseironian ja piikittelyn. Sitä paitsi olen aina nauttinut puhepoppi-kulttuurista ja vantaa-uhosta. Kaiketi olen itse sitten vähän sellainen uhoaja, Veronica nauraa makeasti.

Sanomalehdet kertovat jatkuvasti korutonta kieltä väkivaltaisuuden lisääntymisestä, ihmisten uupumisesta, stressistä ja ikävyyksistä. Veronica on nähnyt läheltä ihmismielen hulluuden ja julmuuden. Monien kauniiden kulissien ja nukkekotien takana voidaan huonosti.

- On käsittämätöntä miten Suomessa jo kolmekymppinen työntekijä on vanha. Työpaikoilla vallitsee jatkuva kilpailu ja ihmiset miettivät ainoastaan sitä miten säilyttäisivät statuksensa ja kunniansa. Kuitenkin yhdellä napsautuksella joku saattaa yhdessä yössä viedä kaiken. Naisilla tilanne on vielä hankalampi, kun ei uskalleta edes hankkia lapsia. Uraputki kärsii äitiyslomista ja korvakipujen aiheuttamista poissaoloista. Lapsesta asti ihmiset tungetaan johonkin käsittämättömään muottiin. Käy sääliksi lapsia, sillä ne ovat elämän versoja. Niitä pitäisi kastella, käsitellä hellävaroen ja antaa runsaasti tilaa ja rakkautta.

Tämän hetken opiskelijoista tulee nykypäivän johtajia. Veronican sympatia on jälleen kerran pienen ihmisen puolella. Johtajien oma vallanhalu kääntyy turhan usein alempien nöyryyttämiseksi. Tehtaiden ja yritysten johtajat koetaan paikallisiksi jumaliksi, joiden sana on laki asiassa kuin asiassa. Kuitenkin mitä suurempi pomo, sitä enemmän sympatiaa tarvitaan, jotta työntekijät tuntisivat itsensä tärkeiksi. Pelko työpaikan menettämisestä tai yhteiskunnallisesta kyvyttömyydestä häiritsee pienten ihmisten onnellisuutta.

- Nykypäivänä pelätään ihan liikaa kaikkea. Varmasti moni toivoo edes vuoden takuuta siitä, että voisi mennä nukkumaan ilman jokapäiväistä pelkoa.

Entä pitääkö naisen olla "hyvä jätkä" pärjätäkseen yhteiskunnassa? Veronicalla on selvä mielipide naisten ja miesten erilaisesta roolista ja sisäisestä olemuksesta. Naiset ovat elämän ylläpitäjiä ja hoivaajia. Miehet pyörivät pienestä asti oman miehuutensa ympärillä. Naisen ei tarvitse olla mies, mutta pärjätäkseen naisen on osattava välillä luopua turhista kireyksistä ja käyttäytyä välinpitämättömästi.

- Miehet ovat elämässä edellä, koska toimivat tilanteissa nopeasti. Mies ottaa riskin ja kohtaa siitä seuraavan voiton tai tappion. Naisten suurimpana ongelmana lienee liiallinen pohdinta. Päätöksenteko hidastuu ja samalla myös saavutettavien voittojen mahdollisuus kutistuu. Naisen ei tarvitse olla mies, mutta "hyvä jätkä" voi silti olla. Siis voi heittäytyä mukaan riskeihin ja unohtaa jatkuvan jarrutuksen tai syyllistämisen. Täytyy kyllä myöntää, että miehet ovat tulleet empaattisemmiksi. Jos he vielä tulevat tasa-arvossa vastaan niin kohta miesjohtajillakin on neuvotteluissa hame päällä.

Suurin ero miesten ja naisten välillä Veronican silmissä on seksuaalisuuden ilmentymisessä. Nainen on elämänsynnyttäjä, hoivaaja ja ylläpitäjä. Miehellä on multiseksuaalinen järjetön vietti, joka tekee miehestä vaarallisen ja pahan.

- Miehen käden kautta syntyy suurin osa globaalista inhimillisestä kärsimyksestä. Mies haluaa valtaa isolla V:llä. En usko, että nainen pystyy miehen tavoin ampumaan viattoman lapsen väärän kansallisuuden tai ihonvärin vuoksi, ja vielä raiskaamaan ruumiin. Nainen kantaa elämän sisällään, synnyttää ja rakastaa.

Elämä on eräänlainen palapeli. Ihmisen on osattava itse löytää sopivat palat ja vielä saatava ne loksahtamaan aukottomasti paikalleen. Yksikin väärin valittu osanen saattaa pysäyttää kehityksen. Veronican kohdalla näkyvät selvästi tähänastisen elämän kaksi merkittävintä palaa. Ensimmäisessä kuvassa kiiltää kaunis nuori malli, joka tuntee olevansa jumalasta seuraava juomisensa ja egonsa kanssa. Elämän kohokohtia ovat rikkaat miehet, raha ja seurapiirielämä. Seuraavassa kuvassa köyhä tyttö pohtii elämäänsä tyhjässä yksiössä Helsingin Kalliossa. Villin elämän tilalle ovat astuneet tunteet ja toivo paremmasta huomisesta.

Veronican kohdalla tärkein pala loksahti paikalleen vuonna 1994, kun hän lopetti juomisen ja hiljalleen palasi takaisin elämänsyrjään.

- Oli ihanaa saavuttaa niin sanottu yhteiskuntakelpoisuus ja saada huostaan otettu tytär takaisin kotiin. Se oli kuin olisi tullut toistamiseen äidiksi. Lapsi on aivan mieletön juttu. Olen yrittänyt tyttärelleni kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti asioita. Toivoisin, että hän ei koskaan joutuisi kokemaan niitä samoja vaikeuksia kuin minä. Se olisi liian julmaa.

Veronican ja 14-vuotiaan Emma-tyttären kodissa asustaa vielä neljä muuta suurta persoonaa. Kissat kuuluvat talon vakiokalustoon ja ne uhkuvat hyvinvointia ja tasapainoa. Jokaisella kissalla on oma tarina kerrottavanaan. Veronican mukaan jokaisessa suuressa ahdingossa, kun maailmassa ei ole ollut värin häivääkään, hänen elämäänsä on astunut kissa. Kissojen kautta ympäristön värit syventyvät ja tasapaino palaa. Kissat osoittava loputonta ja aitoa kiintymystä. Sieluneläin, siinä on salaisuus!

Kauniin naisen elämässä on ollut miehiä, mutta vain vähän rakkautta. Silti Veronica on viimeisten vuosien aikana kokenut todellisen, palavan rakkauden. Edes miehen vankilatuomiot ja avioero eivät ole kyenneet sammuttamaan sisäistä paloa. Sitä aitoa tunnetta joka syntyy, kun jää kiinni silmiin. Veronica käy viikoittain entisen miehensä luona vankilassa.

- On pakko tehdä niin kuin sydän sanoo. Olen jäänyt kiinni silmiin ja se on todellista. Silloin ei kannata väistää, vaan pitää heittää tunteisiin lisää bensaa. Todellisen rakkauden huomaa silloin, kun toinen jättää. Olen kokenut sisäisen kuoleman suhteessani niin monta kertaa, että lopulta siihen on turtunut. Aluksi tunsin tukehtuvani ilman miestäni. Olin varma, että tähän se elämä loppuu. Vaan sitten lopulta huomasin sen, että toinen on enemmän rakastunut itseensä kuin minuun. Se auttoi hyväksymään tietyt asiat, vaikka ei saanutkaan rakkautta katoamaan. Elämä on jatkumo. Mikään ei ole sattumaa ja sen mukaan on elettävä.