Rakel Liekki, suomen rakastetuin pano-opas, on nyt eläkkeelle jäänyt pornotähti. Oman pornouransa Rakel näkee sekä hauskanpitona että kuvataideprojektina. Rakel antoi Polyteekkarille viimeisen haastattelun ennen medialaihistaan.

Rakel ei muista tarkkaan, koska hän innostui pornosta.

– Videopornoa en ole hirveästi kuluttanut koskaan, mutta kun rupesin itse kuvaamaan, halusin nähdä, mitä on tarjolla. Joskus 17–18-vuotiaana mua alkoivat kiinnostaa 60–70-luvun pornolehdet. Nehän eivät meidän ajan mittakaavassa mitään pornolehtiä olekaan, ne ovat yhtä hurjia kuin Anttilan alusvaatekatalogit nykyään.

Rakel kertoo keränneensä aktiivisesti vanhoja pornolehtiä, etenkin suomalaisia ja englantilaisia.

– Mulla on aika vähän jenkkilehtiä. Oman syntymävuoden kuukauden Penthouset ja Playboyt on kyllä tietysti hallussa.

Pornolehtien rivo estetiikka ja muotokieli ovat aina kiinnostaneet Rakelia. Häntä huolettaa miestenlehtien myynnin jatkuva lasku.

– Olen huolissani pornolehtiperinteen jatkumisesta. Yritän tehdä oman osani, että uudet kuluttajat löytäisivät lehdet. Kirjoitan moneen lehteen ja olen kolumnistina.

Rakelilla on lämpimät muistot pornoalasta. Lopettaminen oli haikeaa, mutta lupaus on lupaus.

- Ja tilanne oli, että kaiken oli saavuttanut. Silti on harmillista, että ei pääse keikkailemaan. On tosi tyhmä olo, kun kaverit menevät lavalle ja itse kattelee sivusta eläkeläisenä.

Pornoilu oli Rakelille myös hauskanpitoa.

- Mulla on sellainen näkökulma työntekoon, että sen pitää tulla harrastuksen ja jonkinlaisen intohimon kautta. Mä en oikeastaan mitään asiaa viitsi tehdä, jos se ei ole mun mielestä mukavaa. Yritän sujuvasti vältellä kaikkea oikeata työntekoa, hän kuittaa ilkikurisesti.

Hän pohtii, että parikymppisten seikkailijasukupolvi poikkeaa vanhempiensa ikäpolvesta, jolle työnteko on itseisarvo sinänsä.

Kotisivuillaan Rakel pohtii, mitä porno hänelle itselleen tarkoittaa.

- Kaikki porno ei mielestäni ole taidetta, mutta, esim. taiteilijan toteuttamana imagonmuutosprosessina tai tutkimusmatkana pornografia on ehdottomasti taidetta.

Rakel loi itselleen käsitteellisen hahmon, joka teki pornoa taiteilijanimellä.

– On turhaa väkinäisesti erotella kulttuurin eri aloilla tekemiäni töitä, kun ne ovat kuitenkin voimakkaasti vuorovaikutuksessa toisiinsa. Nähtiin ne sitten taiteena tai ei, ne kaikki rakentavat kokonaistaideteosta nimeltä Rakel Liekki.

– En koe hirveän tärkeänä, että ihmiset näkevät mun tekemän pornon taiteena. Mulle tärkein asia kuvataiteilijana on vuorovaikutus yhteiskunnassa. Mä koen, että usein siinä onnistuu paremmin, jos ihmiset eivät ymmärrä katsovansa taidetta. On helpompi provosoida ja herättää kahvipöytäkeskusteluja, jos ei leimallisesti esitä taidettaan taiteenkentässä. Ihmiset ovat taiteessa jo niin paatuneita kaikkeen provokaatioon, että niitä on hyvin vaikeata saada hyppimään seinille, ellei sitten tapa kissaa tai jotain muuta.

Rakelia on tituleerattu ’pirteäksi pano-oppaaksi’. Hän on tehnyt promasturbaatiotyötä ja pitänyt Panokoulua TV:ssä, joka oli viihteellinen opetusohjelma parisuhdeseksistä.

-– En ole väittänyt missään vaiheessa tietäväni seksistä enemmän kuin muut. En ole mikään seksuaaliterapeutti, ihmiset saa ihan itse ratkaista seksiongelmansa. Mä tein viihdettä, en valistusta.

Media rakastui Rakeliin heti. Häntä on haastateltu useissa merkittävissä lehdissä ja tv-ohjelmissa. Rakel sanoo olevansa tyytyväinen median antamaan älykäs pornotähti -brändäykseen.

– Sehän on parasta, mitä keskivertojärjellä varustetulle ja keskiverron näköiselle ihmiselle voi tapahtua.

– Jossain vaiheessa musta tehtiin virallinen pornon puolustusasianajaja. Jos jonkun oli pakko sanoa jotain aiheesta, oli se mikä tahansa erotikkamyönteinen aihe, niin multa kysyttiin kommenttia. Lopuksi aloin kieltäytyä, koska kysymykset alkoivat mennä sellaiselle kentälle, että ei mulla ollut mitään tietotaitoa niistä asioista. Multa kysyttiin esimerkiksi kommenttia prostituutioon, josta mulla ei ole minkäänlaista kokemusta. En ole ostanut enkä myynyt seksiä enkä tiedä siitä maailmasta mitään. Musta pornon ja prostituution vertailu on sama kuin vertailisi apteekin lääkemyyntiä kadunkulman huumekauppaan.

- Mä kyllä tiedostin tämän aloittaessani tämän projektin. Jos sulla on mielipide, jonka sä haluat tuoda esiin, yksi asia minkä takia sä haluat löystyttää ihmisten pipoja, ni kyllähän sä joudut aina vastaamaan.

Raakel puuskahtaa, että hän on bongannut naistenlehdistä kommentteja, joissa voivotellaan, että vaikka Rakelilla on nyt oma TV-ohjelma ja hän on oikea toimittaja, kukaan ei koskaan unohda hänen pornouraansa.
Kommentit huvittavat Rakelia.

– Hei, olenko mä jossain vaiheessa sanonut että se pitäisi unohtaa! Mä toivon, että ihmiset muistaisivat sen mahdollisimman kauan. Se on mulle tärkeä asia.

Eläkeläinen Rakel saa vain haaveilla lomasta. Nyt Subtv:ssä pyörii kesällä kuvattu Yö Rakelin kanssa. Lisäksi Rakel kirjoittaa kolumneja mm. Erotiikan maailmaan ja tekee henkilöhaastatteluja Nöjesguideniin. Tällä hetkellä Rakelilla on myös työn alla äänitaideprojekti Mikko Hynnisen kanssa. Mitä kuvataiteilija Rakel Liekki aikoo tehdä? Näemmekö tulevaisuudessa pornografisen näyttelyn vaikkapa Kiasmassa?

- Ne eivät kuulemma Kiasmassa tykkää musta, että ehkä ei. Mielestäni maalausnäyttelyitäni ei kannata pintajulkisuudella mainostaa, Rakel kuittaa.

Hän huokaa olevansa medialaihiksen kynnyksellä.

- Mä en puhu, jos mulla ei ole mitään puhuttavaa. Tämän viikon olen käyttänyt erilaisista haastatteluista kieltäytymiseen.

Rakelilla on selvä käsitys esillä olemisen lieveilmiöistä.

-– Epäasiallisissa yhteyksissä esiintyminen voi johtaa yleisjulkkikseksi, joka kommentoi kaikkea ja jonka yksityiselämää voi rääpiä.

On ehkä hieman yllättävää, että pornoteollisuus ei yrittänyt alistaa Rakelia, mutta valtamedia kyllä.

- Kun olin nimeltä mainitsemattoman iltapäivälehden viikonvaihdelehden kuvauksissa, multa kaivattiin tissinvälikuva-haastattelua, jossa paljastetaan asioita omasta suhteesta.

Reippaana tyttönä Rakel laittoi kuvauksiin kauluspaidan ja kravatin.

-– Ne oli aika huonona ja toivoi, että mä voisin avata kravatin. En suostunut. Mutta kuvaaja yritti vielä vaatteidenvaihtotilanteessa tulla kuvaamaan mun tissejä.

Voivottelemme yhdessä hyväuskoisia parikymppisiä missejä, jotka eivät välttämättä osaa pitää puoliaan. Kotisivuillaan Rakel kirjoittaa osuvasti: ’Koska Rakel Liekki on osin kuvitteellinen hahmo, joka on työnsä vuoksi julkisuudessa, ei hänellä ole yksityiselämää, jota julkisuudessa spekuloitaisiin. Julkisesti nostan esiin vain aiheita, jotka mielestäni sillä hetkellä tarvitsevat huomioita.’

Suomalaisen pornotutkimuksen on selvästi ollut vaikeaa ymmärtää, miksi Rakel, feministi, tekee perinteistä pornoa.

– Jonkun ulkopuolisen näkökulmasta voi tuntua relevantilta kyseenalaistaa mun feministisyyttä siltä pohjalta, että Suomessa on vähän vihreästi vasemmalle kallellaan olevia ihmisiä, jotka olisivat pornomyönteisiä. Jenkeissä on naistutkijoita, jotka ovat feministejä ja pornomyönteisiä. Tämä on aika suomalainen erityispiirre, että ollaan automaattisesti pornokielteisiä, jos ollaan naisia ja feministejä.

Viime keväänä ilmestyneessä Jokapäiväinen pornomme -kirjassa Rakelin radikaaliutta epäillään vahvasti: ’Hänen tuottamansa porno myötäilee pikemminkin kuin haastaa pornon konventioita. Käytännössä suuri osa Liekin työstä näyttää noudattelevan perinteisen pornon kaavaa, joka ei esitä erityisiä kysymyksiä seksuaalisuuden esitystavoista.’

Rakelilla on vastaus valmiina.

– Mä rakastan peruspornoa. Monet muut suomalaiset naispornontekijät ovat tehneet naisille pornoa, jossa on panostettu hellyyteen. Mä en ite niinku jaksa kattoo jotain pussailua ja halailua! Mä haluan nähdä lähikuvaa siitä, kun genitaalialueet kohtaa! Sen takia en itse halunnut tehdä muunlaista pornoa. Mä ajattelen yksinkertaisesti, että jos minä naisena haluan katsoa tällaista, niin täytyy olla muitakin. Noin 60 prossaa mun faneista on muuten naisia.

– Missä tahansa asiassa olisi hyvä miettiä ja muodostaa oma mielipide aiheeseen siten, että siihen olisi itse tutustunut. Porno on aihe, josta ihmiset muodostavat mielipiteensä tutustumatta faktoihin. Totta kai on selvää, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja niin pitää ollakin. Musta se on aika esiteini-käyttäytymistä sanoa, että “No kun mun kaveritkin on sitä mieltä’, Rakel pohtii.

Kotisivuillaan Rakel toteaa: ’Tutustumatta aikuisviihdealaan monet luulevat edelleenkin sen olevan naisen seksuaalista orjuuttamista, kun taas minä näen sen pikemminkin seksuaalisen vapautumisen instrumenttina. Ennen kaikkea porno on kuitenkin kuluttajille fantasiaa, viihdettä ja alalla työskenteleville ammatti, siinä missä mikä tahansa toimistotyökin.’

Myös Rakelin elokuvaa Mun leffa arvostellaan Jokapäiväinen pornomme -teoksessa: ’Mun leffa ei juuri haasta pornon esitystapoja vaan pysyttelee tiukasti genren sisällä. - - Liekin kertojarooli asemoi kohtaukset naisnäkökulmaisiksi, mutta ne eivät kuitenkaan asetu radikaaleiksi suhteessa pornon kerrontamuotoihin. Akti päättyy miehen laukeamiseen naisen kasvoille – naisen nautinnon ja mahdollisen orgasmin kuvaaminen eivät saa erityistä visuaalista huomiota Mun leffassa.’

– Kirjassa väitetään, että on jotenkin surullista, että mä tein peruspornoa, mutta mähän oon vaan uskollinen lajityypille. On sama kuin rupeis itkemään, että musikaaleissa on musiikkinumeroita. Jenkkitutkimuksissa pornoa ja musikaaleja on muuten vertailtu. Molemmissa on siis olemassa soolokohtauksia, ryhmäkohtauksia sekä duettoja. Musikaalin ja pornon ystävät pitävät näistä kaikista kohtauksista ja haluavat nähdä niitä.

Lähteet:
www.rakelliekki.com
Kaarina Nikusen artikkeli ’Kovia kokenut domina ja pirteä pano-opas’ teoksessa Jokapäiväinen pornomme. Kaarina Nikunen, Susanna Paasonen & Laura Saarenmaa (toim.)Vastapaino 2005.