Viime viikot ovat olleet kiireisiä ylioppilaskunnissa. Koko ajan on oltu varpaillaan ja valmiina mobilisoimaan joukkoja laajamittaiseen hyökkäysoperaatioon opetusministeriön suunnitelmia vastaan. Ylioppilaskunnat ja SYL vastustavat suunnitelmia opintoaikojen rajauksesta ja opintotuen jättämisestä ennalleen.

Rivit eivät kuitenkaan ole olleet täysin suorat. Jotkut teekkariystäväni ovat kyseenalaistaneet vastustuksen, koska ylioppilaat ovat heidän mielestään liian itsekkäitä. He pitävät ehdotuksia erityisesti opintoaikojen rajauksista maltillisina. Vaikka en kannatakaan rajauksia, nostan heille hattua! Tuntuu nimittäin siltä, että joidenkin kanssa ei voi edes keskustella asiasta. Nämä ihmiset hokevat akateemista vapautta kuin taikasanaa ja ilmeisesti pelkäävät, että keskusteluun antautuminen johtaa heti saavutettujen etujen menettämiseen.

Samaan aikaan ylioppilaskunnissa kiertää useita erilaisia viestejä toimintastrategioista. Nyt osoitetaan mieltä, ei kun ei sittenkään vielä. Odotetaan nyt. Olkaa valmiina. Yhdellä sähköpostilistalla sanotaan yhtä, toisella jotain ihan muuta. Ja kohta lähtee perään muutoksia ja lisäyksiä edelliseen.

Esimerkiksi TKY:ltä puuttuu kriisiviestintäohjeisto, joka helpottaisi tiedottamista vaikeissa tilanteissa. Onneksi sellainen on tiettävästi tulossa tänä vuonna laadittavaan viestintästrategiaan. Tiedottamisen lisäksi ihan yhtä suuri ongelma on ollut vaikeus päättää siitä, miten aiotaan toimia.

Mikäli ylioppilaskunnat aikovat toden teolla vastustaa opetusministeriön ehdotuksia, tarvitaan yhtenäistä, selkeää linjaa niin viestinnässä, päätöksenteossa kuin toiminnassakin. Vaikka mielenosoitus on oiva ja näyttävä tapa ilmaista kanta, ylioppilaita ei voi pitää sitä varten jatkuvassa valmiustilassa.

Terhi Upola
Päätoimittaja