Polyteekkari

Niin kauan kuin sarasvuojohtaminen on ollut muodissa, ovat kaikki instanssit olleet huolissaan imagostaan, brändeistään ja niin poispäin. TKK:nkin mainetta on kohennettu mm. ulkomaalaisten ja naisten keskuudessa. Vaan entäpä itse tieteen maine? Minkälaisessa kurssissa tiede on, ja pitäisikö sille tehdä jotain?

Vastausta ei tarvitse hakea monille teekkareille tuttuja scifi-sarjoja ja -kirjoja kauempaa. Juuri niitä, joissa insinööritieteiden hienoimmat hedelmät, kuten avaruusalukset ja lasertykit, pelastavat maailman kerta toisensa jälkeen. Todellisuudessa näiden tuotosten tieteellinen ymmärrys makaa miltei yhtä tukevalla pohjalla kuin Pisan torni. Yleiset virhenäkemykset voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan.

Ensimmäinen näistä on ns. ”tiede on magiaa” -uskomus, jonka mukaan tiedemiehet voivat ratkaista minkä tahansa ongelman sopivalla teknoloitsulla. Tätä temppua käytetään yleensä päästämään laiskat käsikirjoittajat pois heidän itse luomistaan umpikujista. Esimerkiksi: ”Kapteeni, kaikki laitteemme pettivät juuri ja vihollinen valmistautuu kuoloniskuun! Mutta moottoriosaston säiliöissä on jonkin verran kvarkonistonia. Jos saamme positronipumpun eksitoitua, voimme ruiskuttaa varastot käänteispolarisointisuotimen läpi vihollisen naamalle. Sen pitäisi tehdä heidät toimintakyvyttömäksi.”

Tätä näppärää kädenheilautusta kutsutaan myös Star Trek -napiksi, sillä sitä käytetään miltei joka toisessa Trek-jaksossa. Pikanttina lisänä Star Trekin teknologialätinä kuulostaa miltei aina rivojen ruumiintoimintojen eufemismilta. Myös tv-sarja Alias käyttää tätä temppua ärsyttävyyteen asti. Keskivertojaksossahan Sydney murtaa noin 6 kassakaappia ja 8 salakirjoitusjärjestelmää, joista jokaisen erivärisissä bikineissä.

Toista katsantokantaa tieteeseen voidaan kuvata lauseella ”kiiltäviä juttuja, jee”. Sen mukaan tieteellä voi kehittää kaikkea jännää, mutta todellisten ongelmien ratkaisuun sitä ei missään tapauksessa saa käyttää. Tämän näkökannan ylivoimainen ja moninkertainen kuningas on tv-sarja Tähtiportti. Vaikka sarja päällisin puolin vaikuttaa varsin pätevältä scifi-tuotokselta, se hajoaa tarkemmassa syynissä heti käsiin.

Ensinnäkin sarjan pahikset, Goa’uldit, ovat äärimmäisen pahoja, älykkäitä ja hyvinvarustautuneita. He osaavat rakentaa valtavia taistelualuksia, ylläpitää koko galaksin kattavaa porttimatkustusjärjestelmää, ja tarvittaessa tuhota kokonaisia planeettoja. Vaan miten he käyvät tuhansia vuosia kestäneitä keskinäisiä valloitussotiaan? Jalkaväellä. Haarniskoimattomalla jalkaväellä, joiden aseilla ei näyttäisi osuvan edes omaan päähänsä vaikka yrittäisi. Joiden hyökkäystekniikka on caesarinaikainen ”juostaan kolmijonossa suoraan kohti vihollista kunnes jotain tapahtuu, sitten patsastellaan”.

Kaikki tämä sen vuoksi, että suuri mestari Gh’mm’g’eff’gz’’’ga’ päätti 100 000 vuotta sitten tämän taistelutyylin olevan ainoa kunniakas. Luulisi, että joku näistä häikäilemättömän pahoista supermensan jäsenistä olisi tajunnut muokata kunniakäsitteistöä vähemmän umpityhmään suuntaan. Tai edes kahdentaa avaruusalustensa hallintajärjestelmät, ettei yksittäinen taistelija Jokinen voi käydä lamauttamassa tukialuksia lämpimikseen.

Ikävä kyllä Goa’uldit ovat nerouden mestareita verrattuna maan ”kumppaneihin”, Asgårdeihin, joiden pitäisi olla teknologialtaan valtavasti kaikkia muita edellä. Yllättävää kyllä nämä harmaat öttiäiset eivät tee juuri mitään muuta kuin kerjäävät jatkuvasti Maan ihmisten apua ongelmiinsa:

Asgård nro 4: ”Mikään aseemme ei ole tehonnut vihollisiin, edes uusi musta-aukkokanuunamme. Miten oikein tuhositte sen?”

Tähtiportti-tiimin jäsen: ”No, me heiteltiin sitä kivillä.”

Asgård nro 5: ”Nerokasta, tuota emme olisi koskaan tulleet ajatelleeksi. Levittäkää tietoa eteenpäin.”

Pari jaksoa myöhemmin Asgårdit tulevat yleensä pyytelemään apua, koska vihollinen on kehittänyt immuniteetin kiviä vastaan. Tähtiportti-tiimi joutuu sitten opettamaan hipsiäisille, että vihollisalukset voi lamauttaa työntämällä banaanin niiden pakoputkeen. Palkinnoksi tiimi saa galaksienvälisen radiolähettimen, jolla Asgårdit voivat jatkossa soittaa helpommin apua.

Nämä esimerkit saattavat vaikuttaa hölmöiltä, mutta niissä piilee totuuden siemen. On täysin mahdollista tehdä hyvää scifiä, joka on tieteellisesti hyvällä pohjalla. Epäilijät voivat katsoa todisteeksi vaikka Fireflytä. Jäljelle jää siis kaksi vaihtoehtoa. Joko eri sarjojen tekijät eivät oikeasti ymmärrä mitään tieteen toiminnasta tai, todennäköisemmin, he ovat todenneet, ettei koko asia kiinnosta ketään.




	Tieteen arvostuksesta Tohtori Oluz Niin kauan kuin sarasvuojohtaminen on ollut muodissa, ovat kaikki instanssit olleet huolissaan imagostaan, brändeistään ja niin poispäin. TKK:nkin mainetta on kohennettu mm. ulkomaalaisten ja naisten keskuudessa. Vaan entäpä itse tieteen maine? Minkälaisessa kurssissa tiede on, ja pitäisikö sille tehdä jotain? Vastausta ei tarvitse hakea monille teekkareille tuttuja scifi-sarjoja ja -kirjoja kauempaa. Juuri niitä, joissa insinööritieteiden hienoimmat hedelmät, kuten avaruusalukset ja lasertykit, pelastavat maailman kerta toisensa jälkeen. Todellisuudessa näiden tuotosten tieteellinen ymmärrys makaa miltei yhtä tukevalla pohjalla kuin Pisan torni. Yleiset virhenäkemykset voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan. Ensimmäinen näistä on ns. ”tiede on magiaa” -uskomus, jonka mukaan tiedemiehet voivat ratkaista minkä tahansa ongelman sopivalla teknoloitsulla. Tätä temppua käytetään yleensä päästämään laiskat käsikirjoittajat pois heidän itse luomistaan umpikujista. Esimerkiksi: ”Kapteeni, kaikki laitteemme pettivät juuri ja vihollinen valmistautuu kuoloniskuun! Mutta moottoriosaston säiliöissä on jonkin verran kvarkonistonia. Jos saamme positronipumpun eksitoitua, voimme ruiskuttaa varastot käänteispolarisointisuotimen läpi vihollisen naamalle. Sen pitäisi tehdä heidät toimintakyvyttömäksi.” Tätä näppärää kädenheilautusta kutsutaan myös Star Trek -napiksi, sillä sitä käytetään miltei joka toisessa Trek-jaksossa. Pikanttina lisänä Star Trekin teknologialätinä kuulostaa miltei aina rivojen ruumiintoimintojen eufemismilta. Myös tv-sarja Alias käyttää tätä temppua ärsyttävyyteen asti. Keskivertojaksossahan Sydney murtaa noin 6 kassakaappia ja 8 salakirjoitusjärjestelmää, joista jokaisen erivärisissä bikineissä. Toista katsantokantaa tieteeseen voidaan kuvata lauseella ”kiiltäviä juttuja, jee”. Sen mukaan tieteellä voi kehittää kaikkea jännää, mutta todellisten ongelmien ratkaisuun sitä ei missään tapauksessa saa käyttää. Tämän näkökannan ylivoimainen ja moninkertainen kuningas on tv-sarja Tähtiportti. Vaikka sarja päällisin puolin vaikuttaa varsin pätevältä scifi-tuotokselta, se hajoaa tarkemmassa syynissä heti käsiin. Ensinnäkin sarjan pahikset, Goa’uldit, ovat äärimmäisen pahoja, älykkäitä ja hyvinvarustautuneita. He osaavat rakentaa valtavia taistelualuksia, ylläpitää koko galaksin kattavaa porttimatkustusjärjestelmää, ja tarvittaessa tuhota kokonaisia planeettoja. Vaan miten he käyvät tuhansia vuosia kestäneitä keskinäisiä valloitussotiaan? Jalkaväellä. Haarniskoimattomalla jalkaväellä, joiden aseilla ei näyttäisi osuvan edes omaan päähänsä vaikka yrittäisi. Joiden hyökkäystekniikka on caesarinaikainen ”juostaan kolmijonossa suoraan kohti vihollista kunnes jotain tapahtuu, sitten patsastellaan”. Kaikki tämä sen vuoksi, että suuri mestari Gh’mm’g’eff’gz’’’ga’ päätti 100 000 vuotta sitten tämän taistelutyylin olevan ainoa kunniakas. Luulisi, että joku näistä häikäilemättömän pahoista supermensan jäsenistä olisi tajunnut muokata kunniakäsitteistöä vähemmän umpityhmään suuntaan. Tai edes kahdentaa avaruusalustensa hallintajärjestelmät, ettei yksittäinen taistelija Jokinen voi käydä lamauttamassa tukialuksia lämpimikseen. Ikävä kyllä Goa’uldit ovat nerouden mestareita verrattuna maan ”kumppaneihin”, Asgårdeihin, joiden pitäisi olla teknologialtaan valtavasti kaikkia muita edellä. Yllättävää kyllä nämä harmaat öttiäiset eivät tee juuri mitään muuta kuin kerjäävät jatkuvasti Maan ihmisten apua ongelmiinsa: Asgård nro 4: ”Mikään aseemme ei ole tehonnut vihollisiin, edes uusi musta-aukkokanuunamme. Miten oikein tuhositte sen?” Tähtiportti-tiimin jäsen: ”No, me heiteltiin sitä kivillä.” Asgård nro 5: ”Nerokasta, tuota emme olisi koskaan tulleet ajatelleeksi. Levittäkää tietoa eteenpäin.” Pari jaksoa myöhemmin Asgårdit tulevat yleensä pyytelemään apua, koska vihollinen on kehittänyt immuniteetin kiviä vastaan. Tähtiportti-tiimi joutuu sitten opettamaan hipsiäisille, että vihollisalukset voi lamauttaa työntämällä banaanin niiden pakoputkeen. Palkinnoksi tiimi saa galaksienvälisen radiolähettimen, jolla Asgårdit voivat jatkossa soittaa helpommin apua. Nämä esimerkit saattavat vaikuttaa hölmöiltä, mutta niissä piilee totuuden siemen. On täysin mahdollista tehdä hyvää scifiä, joka on tieteellisesti hyvällä pohjalla. Epäilijät voivat katsoa todisteeksi vaikka Fireflytä. Jäljelle jää siis kaksi vaihtoehtoa. Joko eri sarjojen tekijät eivät oikeasti ymmärrä mitään tieteen toiminnasta tai, todennäköisemmin, he ovat todenneet, ettei koko asia kiinnosta ketään.