![]() |
||||
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
||||
Pääkirjoitus 01/2003
Muka-mukavat perinteet
Yhä useampi viettää mielellään mahdollisimman perinteetöntä joulua. Ei enää lusikallistakaan pahaa porkkanalaatikkoa, naurettavia ikkunatonttuja tai hirvittävää hössötystä. Ennen turvallisuutta ja juhlallisuutta tuoneista perinteistä on tullut monelle pakkopaitoja. Näin on tehtävä, koska näin joulua vietetään. Muuten joulu ei tule. Muka. Loppujen lopuksi sitä helposti unohtaa nauttia koko juhlasta, jos perinteissä pysyy kiinni, vaikka ne eivät enää itselle sopisikaan. Luojan kiitos, nykyään edes jotkut ovat sitä mieltä, että joulua ei ole pakko viettää ja jos viettääkin, sen voi tehdä monella tavalla. Mennä vaikka ravintolaan syömään tai syödä kotona pihviä kinkun sijasta. Tai viettää juhlaa ystävien kanssa aina tehdyn sukukierroksen sijaan. Monet kuitenkin tuntuvat myös tarvitsevan traditioita. Jouluhössötys ja jouluun täysillä satsaaminen saattaa vaikuttaa joidenkin henkiseen terveyteen jopa myönteisesti, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Kun koko ajan on niin hirvittävän pimeää, täytyy se koettaa unohtaa keskittymällä jonkin mukavan (tai ainakin muka-mukavan) järjestelemiseen. Joulun jälkeen voi sitten todeta, että nyt se päivä taas pitenee. Ja ruveta vaikka odottamaan kesää! Mutta ehkä joulun perinteet on pidettävänä vahvoina myös siksi, että uusi vuosi tuntuisi joltakin. Jotta tammikuun ensimmäisenä voisi ajatella jättävänsä taakseen kaiken vanhan ja perinteisen, ikiaikaiset jouluruoat ja hössötyksen, ja uudistua. Tehdä jussiahteet ja päättää, että kaikki hölmöt teot kuuluvat menneisyyteen, eikä niitä enää siis tarvitse muistella. Uudistuminen ei vaadi niin paljon, jos lähtökohtana on jotakin niin vanhaa – ja vanhanaikaista – kuin jouluperinteet. Myös joulunajan löhöily auttaa uudistumisessa. Maailma näyttää toisenlaiselta, kun pitää parin viikon tauon ajattelutyöstä. Hyvää uutta vuotta!
|
||||
![]() |