Onnittelemme Teitä valinnastanne viettää lomaa Otaniemen virkistävässä meri-ilmastossa ja ainutlaatuisessa kulttuurissa.



Otaniemi on loistelias sekoitus modernin kaupungin sykettä ja länsimaista eksotiikkaa. Istahda hyvin hoidetulle nurmelle seuraamaan kylän elämää – kuuntele ohikulkijoiden laulantaa ja ihastele otaniemeläisten pettämätöntä eleganssia.

Ylellisen, ilmastoidun ostoskeskuksen valikoimat ylittävät vaativimmankin shoppailijan odotukset. Monikulttuurisessa Otaniemessä ovat edustettuina kaikki Suomen ja Italian keittiöt. Maistele tuhtia purkkihernekeittoa tai rapeaa pizza mozzarellaa. Tuliaisiksi kannattaa pakata jotakin tyypillistä otaniemeläistä: painavaa, hyödytöntä ja jos mahdollista, betoniin valettua.

Lähes autio, kilometrien mittainen ranta on kuin luotu rentoja lomapäiviä ja pitkiä, rauhallisia kävelyretkiä varten. Niemen luonto hehkuu smaragdin lailla vihreän kaikissa sävyissä. Ja sininen hetki ennen Otaniemen valojen syttymistä on unohtumaton!

Kaija ja Heikki Sirén suunnittelivat kappelin Otaniemeen kuin Barma ja Postnik aikoinaan Pyhän Vasilin katedraalin Moskovaan. Sirénit olivat tosin onnekkaampia kuin venäläiset kollegansa. Iivana Julma puhkaisi näiltä suunnittelijoilta silmät, jotta nämä eivät koskaan enää kykenisi luomaan vastaavanalaista mestariteosta.
Kuten Michelangelon Daavid, Teemu Teekkari on kuvattu oikeudenmukaisen teekkariaatteen esitaistelijana, joka pelotta ottaa mittaa voimakkaammasta vastustajastaan. Niska jännittyneenä, kasvoillaan uhmaava ilme tämä voimakasrakenteinen nuorukainen seisoo ruokavaltaa edustavan rakennuksen edessä. Joidenkin otaniemeläisten keskuudessa monumenttia pidetäänkin uuden, Hagalundin kartanon 1940-luvulla kukistaneen teekkaritasavallan symbolina.
Polyteekkarimuseo on Otaniemen suurin museo, johon pystyy hädin tuskin tutustumaan yhdessä päivässä. Varsinkin, kun aukioloajat ovat niin harvat ja lyhyet. Täydellinen tutustuminen museoon veisi viikkoja. Joskus jonot museon edustalla yltävät suhteessa samoihin mittoihin kuin Pariisin Louvressa. Silloin tosin museossa lienee ilmaista viinaa tarjolla.
Antiikin suurinta amfiteatteria rakennettiin kymmenen vuoden ajan, ja se valmistui vuonna 80 jKr. Jo sata vuotta aiemmin oli Roomaan rakennettu puusta tehty amfiteatteri. Käymälöitä ei uudessa teatterissa pahemmin ollut. On helppo kuvitella, millainen ilma tässä katetussa rakennuksessa oli, kun aurinko paahtoi kangaskaton läpi ja 50 000 katsojaa teki tarpeitaan siinä missä istui. Alkuaikojen vilkkaimpina vuosina Amfiteatterilla järjestettiin tapahtumia noin 100 kertaa vuodessa eli lähes joka kolmas päivä.

Tilaisuudet kestivät yleensä koko päivän. Aamulla oli koomillisia esityksiä, joskus nekin aika julmia. Iltapäivisin tuli gladiaattorien vuoro hauskuuttaa yleisöä tappamalla toisiaan.

Suurin osa viimeaikaisista rakennelmien tutkimuksista on kohdistunut Alkuteekkarin hautaan Jämeräntaival 3:n edessä. Ei siis Englannissa sijaitsevaan Stonehengen kivikasaan, kuten muutamat tiedemiehet virheellisesti ovat antaneet ymmärtää. Radiohiilimenetelmällä suoritetuissa tutkimuksissa Alkuteekkarin haudasta paljastui hämmästyttävä seikka: sen rakentaminen alkoi suurin piirtein vuonna 2700 eKr.

Satojen vuosien ajan monet tutkijat ovat havainneet haudalla olevan yhteyksiä taivaankappaleisiin, mutta vasta englantilaissyntyinen astronomi Gerald S. Hawkins laati täydellisen teorian Alkuteekkarin haudan astronomisesta merkityksestä 1960-luvulla. Tietokonetta apunaan käyttänyt Hawkins päätteli, että Alkuteekkarin hauta oli esihistoriallinen observatorio. On olemassa useita teorioita siitä, miksi Alkuteekkarin hauta alun perin rakennettiin. Yhtään niistä ei ole voitu toistaiseksi osoittaa täysin oikeaksi, mutta asiaa tutkitaan jatkuvasti.

Paikallinen kansallispuku on värikäs kokovartalohaalari, johon on kiinnitetty eri muotoisia kangasmerkkejä satunnaiseen järjestykseen. Itse puvun väri vaihtelee aina mustasta vaaleanpunaiseen. Lisäksi pukuun kuuluu valkea, mustalierinen samettihattu. Naisten ja miesten pukeutumisessa ei juuri ole eroavaisuuksia.
Miksi lähteä meren taakse, kun ranta löytyy tältäkin puolelta. Eikä mikä tahansa: biitsi jatkuu silmänkantamattomiin, ja vaikka paikka onkin huippusuosittu, löydät aina oman tilan auringonpalvontaan.


Apuna käytetty seuraavia lähteitä:
www.finnsov.fi/fin/mosopastetut.htm
www.uwasa.fi/~j81984/louvre.html
www.juplin.net/myytit/rakennelmat/stonehenge.htm
www.kolumbus.fi/hans/s9acolf.htm
Hugh Honour ja John Fleming: Maailman taiteen historia. Otava 1994.