KY:n edustajisto saa tänä keväänä hyväksyttäväkseen Polyteekkarin viilatun linjapaperin. Käytännössä paperiin ei sisälly suuria muutoksia edelliseen, kansioissa pölyttyneeseen aikaisempaan versioon verrattuna.

Olennaisin asia sekä uudessa että vanhassa paperissa on lause, jonka mukaan Polyteekkari on itsenäinen, riippumaton, moniarvoinen, objektiivinen ja kriittinen vallan vahtikoira.

Toivottavasti asia on näin myös tulevaisuudessa, sillä nyt minä joudun myöntämään luovuttaneeni pienen osan toimituksen itsenäisestä päätösvallasta talon ulkopuolelle. Polyteekkarissa alkaa tästä numerosta alkaen ilmestyä TKK:n toimittama tiedotussivu. Miten minä luulen, että edellinen lause ei saanut kovinkaan montaa lukijaa putoamaan jakkaraltaan? Muutos onkin suurempi periaatteessa kuin käytännössä. Siinä missä me olemme aikaisemmin pyrkineet itse muokkaamaan TKK:n tiedotteet jutuiksi lehteen, annamme me nyt tehtävän tiedotteiden laatijoiden itsensä hoidettavaksi.

Journalistisesti ajateltuna asiaa ei tietenkään saisi hoitaa näin, mutta syyt muutokseen olivat painavat. Yrittäessämme tehdä Polyteekkarista viime syksynä yleisemmin kiinnostavampaa lehteä meidän aikamme ei valitettavasti enää riittänyt TKK:n kuulumisten tarpeeksi kattavalle seurannalle, ja liian monet liian tärkeät asiat jäivät kokonaan pois lehdestä.

Minun kunnianhimoisena päämääränäni on edelleen, että Polyteekkari pystyisi kertomaan kattavasti kaikista Otaniemen kuulumisista, ja että paikalliset opiskelijat pysyisivät kuulumisista mahdollisimman hyvin ajan tasalla pelkästään Polyteekkaria lukemalla.

Samalla pitää toivoa, että yhteinen tiedotussivu kannustaa edelleen myös TKK:ta pitämään opiskelijoita entistä paremmin ajan tasalla kaikissa heitä koskevissa asioissa. Näin journalismin sivun mittainen periaatteellinen tappio tulee toivottavasti koitumaan Polyteekkarin lukijoille pelkästään eduksi, ja luonnollisesti myös toimitus tulee seuraamaan TKK:n kuulumisia lähes entiseen malliin. Kriittisyyttä unohtamatta.

Toisaalta todelliseen kriittisyyteen on jo aikaisemminkin ollut matkaa. Kohtalaisen usein on nimittäin tuntunut siltä, että jos me haluamme kriittisiä juttuja lehteen, meidän on itse pyrittävä kaivamalla kaivamaan epäkohtia esiin. TKY ei pelkää mitään niin paljon kuin TKK:n suututtamista, kukaan Polyteekkarin lukijoista ei halua ikinä haukkua ketään, eikä mitään päätöksiä haluta yleensä kritisoida julkisesti. Tämä on varmasti rakentavaa, mutta toimittajan näkökulmasta pahuksen tylsää. Viimesyksyinen Dipoli-keskustelu toi sääntöön pientä piristävää poikkeusta, mutta ilmeisesti kritiikin esittäminen ja tuulimyllyjä vastaan taisteleminen kävi talon puolustajille nopeasti liian turhauttavaksi. Heitä on helppo ymmärtää. Mekin olemme yleensä saaneet lukijoilta palautetta lähinnä liiallisesta kriittisyydestämme.

Jotain särmää tämä lehti kuitenkin kaipaisi. Joku veikkasi, että Polyteekkarilla on niin vähän avustajia siksi, että lehden yleisen laadukkuuden takia rima kirjoittaa Polyteekkariin on noussut liian korkeaksi, ja että avustajille maksetaan liian uskottavia palkkioita.

Todellisuudessa Polyteekkarin avustajille voidaan maksaa surkean vähän, mutta me ajattelimme pistää tästä vielä pahemmaksi, ja laskea samalla jo ennestään alhaalla ollutta rimaa: Polyteekkarin yleistä laadukkuutta jopa hieman tarpeettoman paljon nostavan TKK:n tiedotussivun vastapainoksi Polyteekkarissa tullaan julkaisemaan tämän kevään ajan lukijoiden omaa Mun Kossupullo -sivua, mihin kuka tahansa saa kirjoittaa laillisuuden rajoissa mitä tahansa, ja saa tästä hyvästä kiitokseksi pullollisen erästä nimeltä mainitsematonta kirkasta alkoholipitoista juomaa. Toivomme tämän kansalaisjournalistisen kokeilun johtavan mahdollisimman teekkarihenkiseen lopputulokseen.