Polyteekkari

Punnitsen elämääni sen mukaan, mitä olen mihinkin ikään mennessä ehtinyt tehdä. 15-vuotiaaksi mennessä olin käynyt peruskoulun, 18-vuotiaaksi mennessä lukion ja saanut ajokortin. Ikänormit ovat niin iskostuneita päähäni, että syytän itseäni, etten tähän ikään mennessä tehnyt puoliakaan siitä, mitä muut ovat ehtineet. Omissa ja muiden silmissä lienen epäilyttävä henkilö, kun en esimerkiksi ole käynyt Pohjanmaalla.

Suosituin iän mitta on kronologinen ikä. Kronologisella iällä tarkoitetaan sitä ikää, jota mitataan kellolla ja päivyrillä alkaen ihmisen syntymästä. Kronologinen ikä on kuitenkin vain yksi ikä; monesti kuvaavampia ovat sosiaalinen ja psyykkinen ikä.

Sosiaalinen ikä määrittyy sen yhteisön mukaan, jossa ihminen kullakin hetkellä toimii. Vanhusten seurassa koen olevani nuori, koska edustan helle nuorisoa radikaaleine arvoineni. Teini-ikäisten joukossa koen olevani konservatiivinen aikuinen suorine housuineni ja paksuine kalentereineni.

Sosiaalinen ikä ei riipu kronologisesta iästä, sillä esimerkiksi 1960-luvulla nuoret menivät kronologisen iän mukaan mitattuna aikaisemmin naimisiin ja työelämään kuin nykyään. Heidät katsottiin aikuisiksi 24-vuotiaana, vaikka nykyään tuon ikäisiä kutsutaan identiteettiään etsiviksi nuoriksi aikuisiksi.

Psyykkinen ikä mittaa ihmisen minuuden ikää. Esimerkiksi kypsyys ihmissuhteeseen ei ”kulje kello kaulassa”, sillä keski-ikäinen voi olla liian nuori parisuhteeseen. Myös oma ikä koetaan eri tilanteissa eri tavalla ja käyttäytyminen muuttuu sen mukaan minkä ikäiseksi kokee itsensä. Kun en saa tahtoani läpi, käyttäydyn kuin nelivuotias vääntäen naamaa ja tihrustaen itkua, koska muistelen, että tuollaisella käyttäytymisellä ainakin saa myötätuntoa. Kun minua kehutaan, otan kehut vastaan arvokkaasti nyökytellen päätäni ja ryhdistäen rintaa. Koen olevani vähintään 70-vuotias arvokas vanhus.

Elämää voi siis punnita kronologisen iän lisäksi sosiaalisella tai psyykkisellä iällä. Psyykkisesti olisin valmis ottamaan asuntolainan, mutta sosiaalinen ikäni ei ole vielä kypsä siihen – en ole vielä päässyt niiden hyväpalkkaisten työtätekevien joukkoon, joille myönnetään asuntolainaa. Kronologiseen ikään perustuvat käyttäytymisodotukset ovat mielettömiä, joten ikäänsä kannattaa mitata sosiaalisen tai psyykkisen iän mukaan. Suosittelen. Syyllisyydentunto vähenee.

Kirjoittaja on TKY:n sosiaalipoliittinen sihteeri.




	Miten mittaat ikääsi? Hanna Härkönen hanna.harkonen@tky.hut.fi Punnitsen elämääni sen mukaan, mitä olen mihinkin ikään mennessä ehtinyt tehdä. 15-vuotiaaksi mennessä olin käynyt peruskoulun, 18-vuotiaaksi mennessä lukion ja saanut ajokortin. Ikänormit ovat niin iskostuneita päähäni, että syytän itseäni, etten tähän ikään mennessä tehnyt puoliakaan siitä, mitä muut ovat ehtineet. Omissa ja muiden silmissä lienen epäilyttävä henkilö, kun en esimerkiksi ole käynyt Pohjanmaalla. Suosituin iän mitta on kronologinen ikä. Kronologisella iällä tarkoitetaan sitä ikää, jota mitataan kellolla ja päivyrillä alkaen ihmisen syntymästä. Kronologinen ikä on kuitenkin vain yksi ikä; monesti kuvaavampia ovat sosiaalinen ja psyykkinen ikä. Sosiaalinen ikä määrittyy sen yhteisön mukaan, jossa ihminen kullakin hetkellä toimii. Vanhusten seurassa koen olevani nuori, koska edustan helle nuorisoa radikaaleine arvoineni. Teini-ikäisten joukossa koen olevani konservatiivinen aikuinen suorine housuineni ja paksuine kalentereineni. Sosiaalinen ikä ei riipu kronologisesta iästä, sillä esimerkiksi 1960-luvulla nuoret menivät kronologisen iän mukaan mitattuna aikaisemmin naimisiin ja työelämään kuin nykyään. Heidät katsottiin aikuisiksi 24-vuotiaana, vaikka nykyään tuon ikäisiä kutsutaan identiteettiään etsiviksi nuoriksi aikuisiksi. Psyykkinen ikä mittaa ihmisen minuuden ikää. Esimerkiksi kypsyys ihmissuhteeseen ei ”kulje kello kaulassa”, sillä keski-ikäinen voi olla liian nuori parisuhteeseen. Myös oma ikä koetaan eri tilanteissa eri tavalla ja käyttäytyminen muuttuu sen mukaan minkä ikäiseksi kokee itsensä. Kun en saa tahtoani läpi, käyttäydyn kuin nelivuotias vääntäen naamaa ja tihrustaen itkua, koska muistelen, että tuollaisella käyttäytymisellä ainakin saa myötätuntoa. Kun minua kehutaan, otan kehut vastaan arvokkaasti nyökytellen päätäni ja ryhdistäen rintaa. Koen olevani vähintään 70-vuotias arvokas vanhus. Elämää voi siis punnita kronologisen iän lisäksi sosiaalisella tai psyykkisellä iällä. Psyykkisesti olisin valmis ottamaan asuntolainan, mutta sosiaalinen ikäni ei ole vielä kypsä siihen – en ole vielä päässyt niiden hyväpalkkaisten työtätekevien joukkoon, joille myönnetään asuntolainaa. Kronologiseen ikään perustuvat käyttäytymisodotukset ovat mielettömiä, joten ikäänsä kannattaa mitata sosiaalisen tai psyykkisen iän mukaan. Suosittelen. Syyllisyydentunto vähenee. Kirjoittaja on TKY:n sosiaalipoliittinen sihteeri.