Perinteinen suomalainen vaalijärjestelmä sisältää erään hyvin merkittävän puutteen: huolimatta vaalien henkilökeskeisyydestä, äänestäjän ääni päätyy usein aivan eri ehdokkaan hyväksi kuin sille, jonka numero äänestyslippuun on kirjoitettu. Tämä johtuu vaaleissa käytettävästä d’Hondt -vaalitavasta, jossa ehdokkaiden äänet hyödyttävät ensisijaisesti vaaliliittoja (puolueita) ja niiden eniten ääniä keränneitä ääniharavia. Yksittäiset ehdokkaat ovat joskus vain keinoja kalastaa tiettyjen äänestäjäryhmien äänet vaaliliitolle, eikä heidän ole välttämättä edes tarkoitus päästä vaaleissa läpi.
Vanhan vaalitavan ongelmat ovat olleet erityisen silmiinpistäviä TKY:n vaaleissa, joissa äänestäjän ratkaisun pohjana on valtiollisia vaaleja selkeämmin ehdokas henkilönä. Lisäksi äänien kokonaismäärä on suhteellisen alhainen ja tätä kautta yhden äänen merkitys on varsin suuri.
Vaaliliittojen ulkopuolelta on käytännössä mahdotonta tulla tasaveroisesti kilpailemaan liittojen kautta vipuvartta saaneita vastaan. Perinteinen järjestelmä siis ensin pakottaa ehdokkaat liittoihin ja sitten kanavoi heidän saamansa henkilökohtaiset äänet useimmissa tapauksissa kokonaan muiden henkilöiden hyväksi. Kaiken huippuna ääniharavan vanavedessä voi samasta syystä päästä läpi jopa henkilöitä, jotka eivät ole saaneet vaaleissa äänen ääntä – edes omaansa.
STV-vaalitavan filosofia pyrkii korjaamaan kaikki edelliset ongelmat. Siinä äänestäjä merkitsee äänestyslippuunsa järjestyksessä myös tasasijat sallien ne ehdokkaat, joita hänen yksittäinen äänensä voi hyödyttää. Vaalijärjestelmän tehtäväksi jää tämän tiedon käyttäminen mahdollisimman tehokkaasti ehdokkaiden hyväksi, eikä ääni voi vahingossakaan hyödyttää ketään äänestyslipussa mainitsematonta ehdokasta tai poiketen äänestyslipun järjestyksestä.
Annetut äänet jaetaan ääntenlaskennassa ensin äänestyslipuissa ensimmäisinä mainittujen kesken, ja edustajiksi valitaan näistä tarpeeksi ääniä saaneet. Mikäli joku saa enemmän ääniä kuin on matemaattisesti tarpeen läpimenon kannalta, ylimääräinen ääniosuus siirretään kyseisen ehdokkaan saamien äänestyslippujen seuraavana mainituille ehdokkaille. Jos taas kukaan ei saa tarpeeksi ääniä läpimenoon, pudotetaan laskennasta pois vähiten ääniä saanut ehdokas ja siirretään hänen äänensä äänestyslipuissa seuraavana mainituille. Äänien siirtymisien jälkeen palataan vertailmaan jäljellä laskennassa olevien ehdokkaiden äänimääriä, ja prosessia jatketaan kierroksittain niin kauan, että vaadittava määrä edustajia on saatu valittua.
STV-vaalitapa poistaa äänestäjän tarpeen taktikoida: jokainen voi äänestää omia suosikkejaan ilman pelkoa äänen karkaamisesta omille teilleen vaaliliittojen sisällä perinteisen vaalitavan tyyliin. STV myös poistaa epäkohdat edustuksellisuuden suhteen: valituiksi tulevat vain ne ehdokkaat, jotka ovat saaneet riittävän määrän kannatusta – ei vapaamatkustajia puoleen tai toiseen. Hintana parannuksista on itse äänestyksen sekä ääntenlaskennan monimutkaistuminen jossain määrin, ja kyläneuvostovaalien kokeilulla pyritään selvittämään tämän merkitystä TKY:llä suhteessa uuden vaalitavan hyötyihin.
STV-vaalitapaa käytetään erilaisina variaatioina valtiollisissa vaaleissa esimerkiksi Maltalla ja Irlannissa, ja myös Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitus on syksystä 2003 lähtien valittu STV:n avulla. TKY on Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta, joka kokeilee STV-vaalitapaa kylävaaleissaan. TKY:llä hyödynnetään myös vaalitavan edistyksellisimpiä ominaisuuksia kuten ehdokkaiden välisiä tasasijoja sekä STV-vaaliliittoja, jotka STV:ssä tarkoittavat vain liiton ehdokkaiden sijoittamista yksinkertaisen notaation avulla samalle tasasijalle sekä varaedustajien määräytymistä liittojen pohjalta. Nämä vaalitavan ominaisuudet vaativat laskennan toteuttamista tietokoneella, mutta tämä ei muodostu kylävaaleissa ongelmaksi valtaosan äänestäjistä antaessa joka tapauksessa äänensä todennäköisesti sähköisesti.