Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijat kertovat, miksi he eivät opiskele TKK:lla.

Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos muutti muiden luonnontieteilijöiden kanssa Kumpulan kampukselle Exactum-rakennukseen viime syksynä. Saman katon alla käpistelijöiden kanssa ovat yliopiston matematiikan ja seismologian laitokset. Talo on ulkopuolelta karun näköinen. Suuren, harmaan laatikkorakennelman seiniä on ’elävöitetty’ osin ikkunoitakin peittävillä rautakehikoilla. Katolla on koristeena kummallisia häkkyröitä, joissa hohtavat keltaiset ja siniset lasipinnat. Sama konemaailman tunnelma jatkuu rakennuksen sisällä: haaleat värit ja säntilliset muodot hallitsevat ympäristöä.

Käytävillä on harmaana maanantai-iltapäivänä rauhallista. Nyt kiinnostaisi tietää, miksi täällä opiskelevat ovat valinneet opiskelupaikakseen juuri yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen. Miksi he eivät suunnanneet vaikkapa TKK:lle?

Suuri ylpeys omasta opiskelupaikasta ei iske vastaan ainakaan ihan ensimmäisenä.

– Oikeastaan haluaisin mieluummin opiskella TKK:lla, kierreportaiden alla penkillä istuva tyttö sanoo. Hän ei halua kommentoida asiaa sen enempää.

– Täällä on ehkä käytännöllisempää, viereisellä penkillä paksua kansiota selaileva poika sanoo pitkän miettimisen jälkeen. – Nyt on kyllä oikeastaan vähän kiire, hän toteaa vaivautuneena.

No löytyisiköhän ainejärjestö TKOälyn huoneelta puheliaampaa porukkaa?

Pientä huonetta hallitsee pöytä, jonka ympärille on kerääntynyt joukko nuoria miehiä. Lähimpänä ovea istuskelee vaaleatukkainen poika. Kysymys yliopiston hyvistä puolista aiheuttaa hänellekin päänvaivaa.

– Olen fuksi, joten en oikein osaa sanoa. Täällä on ollut ihan mukavaa. Ehkä TKK:lla olisi vielä teoreettisempaa.

20-vuotias keltanokka pyrki lukion jälkeen myös TKK:lle fysiikan ja automaatio- ja systeemitekniikan osastoille, mutta niiden rimat olivat tuolloin liian korkealla. Inttivuoden aikana opiskelupaikka yliopistolla alkoi tuntua hyvältä ajatukselta, eikä uusi hakuyritys TKK:lle enää houkuttanut.

Vaaleatukkaista fuksia vastapäätä istuu läppärin näpyttelyyn syventynyt poika. Hänen äänessään kuultaa ylpeys omaa laitosta kohtaan.

– TKK:lla on vähän liian yritys- ja tuloskeskeistä. Sieltä halutaan vain nopeasti ulos. Täällä on enemmän tavoitteena ymmärtää asiat ja päästä niihin kunnolla kiinni.

Nyt 20-vuotiaalla käpistelijällä on meneillään toinen vuosi tietojenkäsittelyn opintojen parissa. Epävirallisesti hän tosin aloitti opinnot avoimen yliopiston puolella jo lukion ensimmäisellä.
Pöydän toisessa päässä on meneillään jokin lautapeli, jonka ympärille on kerääntynyt viitisen nuorta miestä. Oman laitoksen ylistystä ei ensin tunnu irtoavan tältäkään porukalta.

– No ainakaan me ei olla mitään teekkareita, yksi pelaajista heittää.

Kommentti kirvoittaa valtavan naurunremakan kaikissa muissa. Mitäköhän tästä pitäisi päätellä?

– Olisin päässyt myös sähkölle TKK:lle. Tänne päätyminen oli ihan vain vahinko, kuuluu toiselta suunnalta.

Porukkaan mahtuu myös yksi fyysikko. Toisen alan opiskelijalta irtoavat lopulta kierroksen parhaat kehut.

– Täällä opiskelevat ovat fiksuja ja filmaattisia, ja ainakaan meillä ei ole hatuissa mitään ihmeellisiä tupsuja, fysiikan opiskelija muotoilee.

Nyt muillekin tulee yliopiston hyviä puolia mieleen:

– Täällä on muutakin kuin vain tekniikkaa. Sivuaineeksi voi valita vaikka mitä yliopiston laajasta tarjonnasta. Monet opiskelevat tietojenkäsittelyn lisäksi esimerkiksi kognitiotiedettä tai kieliteknologiaa.

Hyvä hyvä, sieltä se ylpeys nostaa päätään!