Tukholman Nordiska Museetin johtaja, folkloristi Christina Mattson on tutkinut ruotsalaisia juomalauluja jo parikymmentä vuotta. Viime keväänä ilmestyi vihdoin hänen kirjoittamansa Från Helan till Lilla Manasse: den svenska snapsvisans historia -teos, ensimmäinen laatuaan.

Mattsonin mukaan ruokaryyppyä juhlistavat laulut kuuluvat olennaisesti ainoastaan ruotsinkieliseen kansankulttuuriin: snapsilauluja harrastavat vain ruotsalaiset ja suomenruotsalaiset. Norjaan ja Tanskaan juomalauluperinne ei ole juurtunut.

Maljan kohottelulle on laulettu jo keskiajalta saakka. Ensimmäiset juomalaulut Pohjolaan tulivat Saksasta. Laulujen sisältö on vuosisatojen varrella pysynyt samana eli lyhyet ja nokkelat viisut käsittelevät lähinnä ryypyn päätymistä vatsaan. Mattson on laatinut myös 150 snapsilaulua sisältävän antologian Helan går. 1800-luvun puolivälissä syntynyt nimikappale on edelleen käytössä olevista snapsilauluista tunnetuin.

Teekkarikulttuuriin ovat sen syntymästä lähtien kuuluneet olennaisesti laulu ja muu musisointi. Yhteislaulu on osa tunnelman luomista, ja siitä on erilaisia variantteja. Kiltojen saunailloissa yksittäiset pöytäseurueet saattavat aloittaa laulun muiden yhtyessä satunnaisesti mukaan. Vuosijuhlilla ja sitseissä taas teekkarilaulu raikaa perinteisesti kuorossa johtajan merkistä eikä sekalaisena mökänä.

Teekkarilauluista tunnetuin on kiistelyäkin aiheuttanut Teekkarihymni. Lisäksi teekkarit laulavat vanhoja tuttuja lauluja, joihin on saatettu sovittaa uudet, opiskelijahenkiset sanat. Perinne elää voimakkaana, sillä uusiakin lauluja syntyy jatkuvasti.

Ruotsissa on alettu järjestää snapsilaulannan mestaruuskilpailuja ja maaotteluita Suomen ja Ruotsin välille. Kummankohan maan teekkarit voittaisivat..?