Polyteekkari

Seison A-salin edessä maanantaiaamuna vähän ennen kymmentä. Ympärilläni on suuri joukko tuntemattomia ihmisiä, dejà vu, vähän niin kuin kolme vuotta sitten, kun tulin oikeasti tähän kouluun. Olen joutunut ostamaan purkkaa, jotta saan pidettyä pokan ja rooli voi alkaa. Olen pukeutunut farkkuihin, bändiaiheiseen t-paitaan ja bootseihin ja esitän henkilöä, joka on ollut pari vuotta erinäisissä pätkätöissä.

Siirtyminen saliin alkaa, valitsen nopeasti paikan kohtuullisen takaa. Kuviot näyttävät olevan sekä A-salin että osaston tervetuliaisissa hyvin samankaltaiset kuin omana pHuksivuotenani. Jako ryhmiin ja tutustumaan. Siirrymme osaston kahvilaan tekemään tuttavuutta. Selviää, että ryhmässämme on paljon hyvinkin erilaisista piireistä tulleita ihmisiä: heti lukiosta saapuneita, eräs filosofian maisteri ja välivuoden tai välivuosia pitäneitä.

Pian tutustumisen jälkeen siirrymme ruokailemaan Dipoliin, jossa aloitan sen mikä oli tarkoituskin, eli tyhmien kyselemisen. Kohdistan kysymykseni hyvinkin yksinkertaisiin asioihin, kuten missä on pankkiautomaatti, paljonko ruoka maksaa ja niin edelleen. Puhumme myös alkavista peruskursseista ja tuntuu, että pystyn jotenkin helposti samaistumaan pHuksien kanssa. Voin sanoa, että esittämäni henkilö meni pHukseille pHuksina täysin.

Päivä oli helppo, vaikkakin muutama tuttu opiskelijakaverini tuli vastaan koulun käytävillä. Ryhmämme kiertely Otaniemessä jäi vähemmälle, sillä suuntasimme lähestulkoon suoraan erääseen opiskelijakämppään keskenämme. Selviteltyämme ensimmäisen syksyn lukujärjestyksiä siirryimme yleismaailmalliseen pelin, Trivial Pursuitin, pariin. Oikeastaan tässä tilanteessa ei enää edes tarvinnut esittää mitään, kunhan jätti vain kertomatta osan. Pelailtuamme aikamme oli aika siirtyä Rantasaunalle, jossa myöskin paljastus tapahtuisi. Tässä vaiheessa homma oli jotenkin laitettava risaiseksi. Luulen, että ryhmäni pHukseilla oli ihmettelemistä, kun yritin iskeä omaa tyttöystävääni, joka toimii killassa pHuksikapteenina.

Lopulta vanhemmat tieteenharjoittajat paljastivat minut, ja kiitokseksi tästä pHuksit heittivät minut mereen.

Kirjoittaja on 4. vuosikurssin kemisti.




	Päivä pHuksina Olli Visuri Seison A-salin edessä maanantaiaamuna vähän ennen kymmentä. Ympärilläni on suuri joukko tuntemattomia ihmisiä, dejà vu, vähän niin kuin kolme vuotta sitten, kun tulin oikeasti tähän kouluun. Olen joutunut ostamaan purkkaa, jotta saan pidettyä pokan ja rooli voi alkaa. Olen pukeutunut farkkuihin, bändiaiheiseen t-paitaan ja bootseihin ja esitän henkilöä, joka on ollut pari vuotta erinäisissä pätkätöissä. Siirtyminen saliin alkaa, valitsen nopeasti paikan kohtuullisen takaa. Kuviot näyttävät olevan sekä A-salin että osaston tervetuliaisissa hyvin samankaltaiset kuin omana pHuksivuotenani. Jako ryhmiin ja tutustumaan. Siirrymme osaston kahvilaan tekemään tuttavuutta. Selviää, että ryhmässämme on paljon hyvinkin erilaisista piireistä tulleita ihmisiä: heti lukiosta saapuneita, eräs filosofian maisteri ja välivuoden tai välivuosia pitäneitä. Pian tutustumisen jälkeen siirrymme ruokailemaan Dipoliin, jossa aloitan sen mikä oli tarkoituskin, eli tyhmien kyselemisen. Kohdistan kysymykseni hyvinkin yksinkertaisiin asioihin, kuten missä on pankkiautomaatti, paljonko ruoka maksaa ja niin edelleen. Puhumme myös alkavista peruskursseista ja tuntuu, että pystyn jotenkin helposti samaistumaan pHuksien kanssa. Voin sanoa, että esittämäni henkilö meni pHukseille pHuksina täysin. Päivä oli helppo, vaikkakin muutama tuttu opiskelijakaverini tuli vastaan koulun käytävillä. Ryhmämme kiertely Otaniemessä jäi vähemmälle, sillä suuntasimme lähestulkoon suoraan erääseen opiskelijakämppään keskenämme. Selviteltyämme ensimmäisen syksyn lukujärjestyksiä siirryimme yleismaailmalliseen pelin, Trivial Pursuitin, pariin. Oikeastaan tässä tilanteessa ei enää edes tarvinnut esittää mitään, kunhan jätti vain kertomatta osan. Pelailtuamme aikamme oli aika siirtyä Rantasaunalle, jossa myöskin paljastus tapahtuisi. Tässä vaiheessa homma oli jotenkin laitettava risaiseksi. Luulen, että ryhmäni pHukseilla oli ihmettelemistä, kun yritin iskeä omaa tyttöystävääni, joka toimii killassa pHuksikapteenina. Lopulta vanhemmat tieteenharjoittajat paljastivat minut, ja kiitokseksi tästä pHuksit heittivät minut mereen. Kirjoittaja on 4. vuosikurssin kemisti.