Polyteekkari

Ensimmäinen edellytys kesätyökokemukselle on kesätyöpaikan saaminen. Alku on aina hankalin ja näin on myös kesätyön hakemisessa. Suhteet ovat tärkeitä ainakin ensimmäisen kesätyöpaikan saamisessa.

Ympäristötekniikkaa opiskeleva Aleksi Heikkilä kertoo saaneensa ensimmäisen kesäduuninsa kaveri sedän kautta. Piakkoin diplomityötään aloitteleva Terhi Lehtonen taas sai ensimmäisen omaa alaansa sivuavan kesätyönsä Tapiolayhtymässä isänsä kautta. Koneosastolla opiskeleva Sarah Korhonen puolestaan turvautui äitinsä apuun ensimmäistä kesätyöpaikkaan hakiessaan. Automaatioteekkari Henri Sepän ensimmäinen kesätyöpaikka tuli niin ikään sukulaisten suhteiden avustuksella. AS:llä viihtyvä Heikki Hirvonen sen sijaan rekrytoitiin it-huuman hulluina vuosina it-fi rmaan testaajaksi ilman tuttavien tai sukulaisten avustusta.

Työpaikat vaihtuvat
Useimmilla opiskelijoilla on takanaan ainakin muutama erilainen työpaikka. Syyt erilaisten työpaikkojen hakemiseen voivat olla vaikkapa koulutustason paraneminen tai kyllästyminen samaan työtehtävään. Myös työnantaja voi päätellä, että kesäteekkarille ei enää kannata tarjota töitä uudelleen. Yksi mahdollisuus on tietenkin, että fi rma kaatuu ja mitään kesähommaa ei enää ole.

Heikki Hirvosella on kokemuksia kesätyöfi rman hajoamisesta. Hän ei enää itse tarkalleen muista miten homma meni, mutta omien muistikuviensa mukaan firma jakaantui kahtia, joista toinen taisi myöhemmin mennä konkurssiin. Hirvonen sai kuitenkin töitä fi rman toisesta puolikkaasta, koska tunsi sinne menneet ihmiset jo valmiiksi. Muutenkin Hirvonen on työskennellyt monenlaisissa hommissa.

Terhi Lehtosen työhistoria on hyvin erilainen Hirvoseen verrattuna. Hän on edelleen töissä samassa konsernissa, minne hän pääsi töihin fuksikesänään. Diplomityökin syntyy samaan firmaan.

Erilaisia työtehtäviä Kesätyöntekijälle, joka on talossa vain lyhyen aikaa, ei tietenkään voi sälyttää mitään kovin pitkää koulutusta vaativaa työtehtävää mutta pelkäksi kahvinkeittäjäksi ei kesäduunarinkaan kannata alistua. Aivan liian yksinkertaisten tehtävien tekeminen on kaikkien ajan hukkausta. Fiksu teekkari viihtyy varmasti paremmin edes hiukan vaihtelevassa työssä ja firma X saattaa saada pitkäaikaisen ja kaikkia osapuolia hyödyttävän työsuhteen.

Ensimmäisen varsinaisen kesätyönsä Aleksi Heikkilä sai kesällä 2002 pelikonefi rmassa, joka valmisti muun muassa ’yksikätisiä rosvoja’ ruotsinlaivoille. Hommana oli koota erilaisia komponentteja lähes sarjatuotantona. Ensimmäiset sata menivät mukavasti mutta viisisataa kertaa saman homman tekeminen alkoi jo puuduttaa.

– Oppi ainakin kolvaamaan, toteaa Aleksi positiivisesti.

Ikävämpi työ Aleksin mielestä sen sijaan oli Hesarin jakajana toimiminen. Työtä tehtiin aamuyöstä seitsemän päivää putkeen, jonka jälkeen oli vain yksi vapaapäivä. Palkkakaan ei ollut kummoinen. Positiivisena kokemuksena Aleksi muistaa kerran jauhaneensa inttijuttuja jonkun humalaisen tyypin kanssa.

– Se oli vähän niin kuin olisi ollut baarissa.

Heikki Hirvonen vaikuttaa sen sijaan kaikin puolin tyytyväiseltä kesätyökokemuksiinsa haastetta ja vastuuta on aina riittänyt. Monipolvisen testaajauransa aikana Hirvonen on jo paariin kertaan ehtinyt toimia testaajien esimiestehtävissä.

Sarah Korhonen taas kertoo, että ohjaajana lastenleirillä toiminen varsin aikaa vievää työtä. Päivät kuluivat hommassa kokonaan. Muuten hän on ollut lähinnä erilaisissa toimistotöissä. Toimisto hommissa on kyllä ollut tähtihetkensä. Finnairilla työskennellessään hän pääsi muutaman kerran mukaan uusien lentokoneiden testilennoille. Myös rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueessa työskennellessään hän pääsi kerran mukaan partiolennolle.

– No mitäs opiskelevat jotain tylsää tietokonealaa, kuittailee Sarah kateellisille.

Henri Seppä puolestaan kertoo työskennelleensä Veikkauksella, HK:lla ja automaatio- ja systeemitekniikan laboratoriossa TKK:lla. Veikkauksella hommat olivat aluksia lähinnä toimistotöitä ja paperinpyörittelyä mutta sitten hän pääsi mikrotukihenkilöksi talon sisälle. HK:lla puolestaan Henri toimi automaatiojärjestelmän valvojana. Työhön sisältyi myös jonkin verran tuotantoprosessin optimointia. Sepän mukaan HK:lla hommat muodostuivat nopeasti pitkäveteisiksi. HK:lla hän kertoo myös huomanneensa kuinka työ ei joillekin sittenkään tuo elämään juuri mitään muuta sisältöä kuin rahaa. Seppä sanoo, että TKK:lla työt tehdään enemmän tunteella ja hyvin.

Useimmiten kivoja työkavereita
Terhi Lehtonen muistelee kaikkia työkavereitaan hyvillä mielin. Työilmapiirin hän kehuu aina olleen hyvä. Vaikka hän onkin ollut tietokonealalla jo monta vuotta, stereotyyppisiä nörttejä hän ei juuri muista työkavereina olleen. Heikki Hirvosella on samansuuntaisia näkemyksiä: nörttejä ei hän muista juuri työelämässä tavanneensa.

Sarah Korhosella on sen sijaan hiukan ikävämpiä kokemuksia. Työskennellessään San Diegossa työkaverit olivat kyllä ihan kivoja mutta pomo oli sitäkin idioottimaisempi. Mukavat työkaverit tosin painottivat dorkan pomon aiheuttamaa epämukavuutta.

Terhi Lehtonen kertoo, että varsinkin alussa suhtautuminen oli varsin alentuvaa mutta, kun pätevä tyttö pääsi töihin Tietotapiolaan, suhtautuminen muuttui. Sarah Korhonen taas kertoo, että asennoituminen on ollut tyypillistä kesätyöntekijään suhtautumista. Vaihteleva ympäristö on Korhosen mukaan kuitenkin korvannut monotonisen työn aiheuttamaan pitkästymistä. Aleksi Heikkilä taas kertoo, että vastuuta ei vielä liiemmälti tullut mutta toisaalta työtehtävät ovat ainakin vielä olleet melko helppoja. Heikki Hirvosella vastuuta on taas piisannut aivan alusta lähtien.




	Kuinkas sitten kävikään - kesätöissä Santeri Kontinen Ensimmäinen edellytys kesätyökokemukselle on kesätyöpaikan saaminen. Alku on aina hankalin ja näin on myös kesätyön hakemisessa. Suhteet ovat tärkeitä ainakin ensimmäisen kesätyöpaikan saamisessa. Ympäristötekniikkaa opiskeleva Aleksi Heikkilä kertoo saaneensa ensimmäisen kesäduuninsa kaveri sedän kautta. Piakkoin diplomityötään aloitteleva Terhi Lehtonen taas sai ensimmäisen omaa alaansa sivuavan kesätyönsä Tapiolayhtymässä isänsä kautta. Koneosastolla opiskeleva Sarah Korhonen puolestaan turvautui äitinsä apuun ensimmäistä kesätyöpaikkaan hakiessaan. Automaatioteekkari Henri Sepän ensimmäinen kesätyöpaikka tuli niin ikään sukulaisten suhteiden avustuksella. AS:llä viihtyvä Heikki Hirvonen sen sijaan rekrytoitiin it-huuman hulluina vuosina it-fi rmaan testaajaksi ilman tuttavien tai sukulaisten avustusta. Työpaikat vaihtuvat Useimmilla opiskelijoilla on takanaan ainakin muutama erilainen työpaikka. Syyt erilaisten työpaikkojen hakemiseen voivat olla vaikkapa koulutustason paraneminen tai kyllästyminen samaan työtehtävään. Myös työnantaja voi päätellä, että kesäteekkarille ei enää kannata tarjota töitä uudelleen. Yksi mahdollisuus on tietenkin, että fi rma kaatuu ja mitään kesähommaa ei enää ole. Heikki Hirvosella on kokemuksia kesätyöfi rman hajoamisesta. Hän ei enää itse tarkalleen muista miten homma meni, mutta omien muistikuviensa mukaan firma jakaantui kahtia, joista toinen taisi myöhemmin mennä konkurssiin. Hirvonen sai kuitenkin töitä fi rman toisesta puolikkaasta, koska tunsi sinne menneet ihmiset jo valmiiksi. Muutenkin Hirvonen on työskennellyt monenlaisissa hommissa. Terhi Lehtosen työhistoria on hyvin erilainen Hirvoseen verrattuna. Hän on edelleen töissä samassa konsernissa, minne hän pääsi töihin fuksikesänään. Diplomityökin syntyy samaan firmaan. Erilaisia työtehtäviä Kesätyöntekijälle, joka on talossa vain lyhyen aikaa, ei tietenkään voi sälyttää mitään kovin pitkää koulutusta vaativaa työtehtävää mutta pelkäksi kahvinkeittäjäksi ei kesäduunarinkaan kannata alistua. Aivan liian yksinkertaisten tehtävien tekeminen on kaikkien ajan hukkausta. Fiksu teekkari viihtyy varmasti paremmin edes hiukan vaihtelevassa työssä ja firma X saattaa saada pitkäaikaisen ja kaikkia osapuolia hyödyttävän työsuhteen. Ensimmäisen varsinaisen kesätyönsä Aleksi Heikkilä sai kesällä 2002 pelikonefi rmassa, joka valmisti muun muassa ’yksikätisiä rosvoja’ ruotsinlaivoille. Hommana oli koota erilaisia komponentteja lähes sarjatuotantona. Ensimmäiset sata menivät mukavasti mutta viisisataa kertaa saman homman tekeminen alkoi jo puuduttaa. – Oppi ainakin kolvaamaan, toteaa Aleksi positiivisesti. Ikävämpi työ Aleksin mielestä sen sijaan oli Hesarin jakajana toimiminen. Työtä tehtiin aamuyöstä seitsemän päivää putkeen, jonka jälkeen oli vain yksi vapaapäivä. Palkkakaan ei ollut kummoinen. Positiivisena kokemuksena Aleksi muistaa kerran jauhaneensa inttijuttuja jonkun humalaisen tyypin kanssa. – Se oli vähän niin kuin olisi ollut baarissa. Heikki Hirvonen vaikuttaa sen sijaan kaikin puolin tyytyväiseltä kesätyökokemuksiinsa haastetta ja vastuuta on aina riittänyt. Monipolvisen testaajauransa aikana Hirvonen on jo paariin kertaan ehtinyt toimia testaajien esimiestehtävissä. Sarah Korhonen taas kertoo, että ohjaajana lastenleirillä toiminen varsin aikaa vievää työtä. Päivät kuluivat hommassa kokonaan. Muuten hän on ollut lähinnä erilaisissa toimistotöissä. Toimisto hommissa on kyllä ollut tähtihetkensä. Finnairilla työskennellessään hän pääsi muutaman kerran mukaan uusien lentokoneiden testilennoille. Myös rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueessa työskennellessään hän pääsi kerran mukaan partiolennolle. – No mitäs opiskelevat jotain tylsää tietokonealaa, kuittailee Sarah kateellisille. Henri Seppä puolestaan kertoo työskennelleensä Veikkauksella, HK:lla ja automaatio- ja systeemitekniikan laboratoriossa TKK:lla. Veikkauksella hommat olivat aluksia lähinnä toimistotöitä ja paperinpyörittelyä mutta sitten hän pääsi mikrotukihenkilöksi talon sisälle. HK:lla puolestaan Henri toimi automaatiojärjestelmän valvojana. Työhön sisältyi myös jonkin verran tuotantoprosessin optimointia. Sepän mukaan HK:lla hommat muodostuivat nopeasti pitkäveteisiksi. HK:lla hän kertoo myös huomanneensa kuinka työ ei joillekin sittenkään tuo elämään juuri mitään muuta sisältöä kuin rahaa. Seppä sanoo, että TKK:lla työt tehdään enemmän tunteella ja hyvin. Useimmiten kivoja työkavereita Terhi Lehtonen muistelee kaikkia työkavereitaan hyvillä mielin. Työilmapiirin hän kehuu aina olleen hyvä. Vaikka hän onkin ollut tietokonealalla jo monta vuotta, stereotyyppisiä nörttejä hän ei juuri muista työkavereina olleen. Heikki Hirvosella on samansuuntaisia näkemyksiä: nörttejä ei hän muista juuri työelämässä tavanneensa. Sarah Korhosella on sen sijaan hiukan ikävämpiä kokemuksia. Työskennellessään San Diegossa työkaverit olivat kyllä ihan kivoja mutta pomo oli sitäkin idioottimaisempi. Mukavat työkaverit tosin painottivat dorkan pomon aiheuttamaa epämukavuutta. Terhi Lehtonen kertoo, että varsinkin alussa suhtautuminen oli varsin alentuvaa mutta, kun pätevä tyttö pääsi töihin Tietotapiolaan, suhtautuminen muuttui. Sarah Korhonen taas kertoo, että asennoituminen on ollut tyypillistä kesätyöntekijään suhtautumista. Vaihteleva ympäristö on Korhosen mukaan kuitenkin korvannut monotonisen työn aiheuttamaan pitkästymistä. Aleksi Heikkilä taas kertoo, että vastuuta ei vielä liiemmälti tullut mutta toisaalta työtehtävät ovat ainakin vielä olleet melko helppoja. Heikki Hirvosella vastuuta on taas piisannut aivan alusta lähtien.