Tieteellisen tutkimuksen irvikuva
Mikko Arvinen
Sosiaali- ja terveysministeriö kunnostautui lokakuun alussa julkaisemalla ennen näkemättömän luokattoman "tutkimuksen" ravintolatupakoinnin haittojen vähentämisestä.
Peruspalveluministeri, holhouskeskustalainen Liisa Hyssälä määräsi kesäkuussa alaisensa, Uudenmaan aluetyöterveyslaitoksen johtajan professori Kari Reijulan etsimään keinoja ravintolatupakointiin liittyvien ”ongelmien” ratkaisemiseksi. Lisäksi hänet määrättiin ”ehdottamaan toimenpiteitä, joiden avulla tupakansavulle altistumista ravintoloissa voidaan vähentää nykyisestä tai estää se kokonaan”.
Tuloksen varmistamiseksi Reijulan työmääräykseen oli vielä erikseen kirjattu ministeri Hyssälän ponsi, missä esimies julisti ”kantavansa vakavasti huolta tupakoinnin ja tupakansavulle altistumisen aiheuttamista terveyshaitoista”. Ja löytyihän se ratkaisu: Kielletään tupakointi ravintoloissa! Tämähän ratkaisee saman tien kaikki ongelmat.
Kuinkakohan kauan tämänkin ”tutkimustuloksen” keksimiseen mahtoi mennä aikaa? Ainakin Reijula käytti tutkimuksen tekoon lähes neljä kuukautta. Varmasti perusteellinen selvitys on vaatinut myös tutkittavien olosuhteiden pidempiaikaista tarkkailua joissakin tutkimuksen kannalta merkittävissä kohteissa.
Toisaalta jos pomo antaa selvityksen tekoon seikkaperäiset ohjeet, niin eihän alaisen sovi lähteä liikaa sooloilemaan. Ja tuskin tällaiseen hommaan huonoa miestä olisi valittukaan. Onhan aluetyöterveyslaitoksen johtajuus juuri sopiva paikka katsella seuraavaa poliittista virkanimitystä ja ylennystä. Vielä kun keksii jotain repäisevää sanottavaa, että tiedotusvälineetkin huomaisivat ja saisi vähän näkyvyyttä. Kyllä tiukalle terveyspoliisille aina yksi virka löytyy. Tai entä jos mitään tuloksia ei olisi löytynytkään? Eihän julkisella sektorilla voi viettää kymmeniä työpäiviä saamatta aikaan mitään näkyviä tuloksia.
Ja miksi selvitykseen on kirjattu, että ravintolatupakointi on kielletty ”ainakin Irlannissa, Norjassa, New Yorkissa ja Kaliforniassa”. Jokainen korkeakouluopiskelija oppii ensimmäisen opiskelukuukauden aikana, että tutkimuksissa pitäisi pyrkiä ottamaan huomioon kaikki tutkittavien asioiden olennaiset puolet. Viitsisikö joku lähettää minun puolesta Reijulalle kirjeen, missä olisi lueteltu ne maat, missä ravintolatupakointia ei ole kielletty.
Reijula sai tehtävänsä kesäkuun 10. päivä. Aivan kuin sattumalta toinen Sosiaaliministeriön terveyspoliisi, ministeri Sinikka Mönkäre oli vaatinut ravintolatupakoinnin kieltämistä viikkoa aikaisemmin. Mukava huomata, että punamultayhteistyö toimii. Vuodenaika huomioon ottaen voisi päätellä, että ”loistava” idea on saattanut hyvinkin syntyä jonkin mukavan rantasaunan pehmittävissä löylyissä.
Jos kunnallisvaalien alla puhutaan julkisten palveluiden tehottomuudesta ja varsinkin terveydenhoidon resurssien väärästä kohdistamisesta, niin tätä parempaa esimerkkiä tuskin kukaan voi edes kuvitella. Tuomittavaksi selvityksen tekee kuitenkin sen muka-tieteellinen esilletuomisasu. Ainakin professorin arvonimen käyttö pitäisi kieltää tilaustöitä esiteltäessä.
Peruspalveluministeri, holhouskeskustalainen Liisa Hyssälä määräsi kesäkuussa alaisensa, Uudenmaan aluetyöterveyslaitoksen johtajan professori Kari Reijulan etsimään keinoja ravintolatupakointiin liittyvien ”ongelmien” ratkaisemiseksi. Lisäksi hänet määrättiin ”ehdottamaan toimenpiteitä, joiden avulla tupakansavulle altistumista ravintoloissa voidaan vähentää nykyisestä tai estää se kokonaan”.
Tuloksen varmistamiseksi Reijulan työmääräykseen oli vielä erikseen kirjattu ministeri Hyssälän ponsi, missä esimies julisti ”kantavansa vakavasti huolta tupakoinnin ja tupakansavulle altistumisen aiheuttamista terveyshaitoista”. Ja löytyihän se ratkaisu: Kielletään tupakointi ravintoloissa! Tämähän ratkaisee saman tien kaikki ongelmat.
Kuinkakohan kauan tämänkin ”tutkimustuloksen” keksimiseen mahtoi mennä aikaa? Ainakin Reijula käytti tutkimuksen tekoon lähes neljä kuukautta. Varmasti perusteellinen selvitys on vaatinut myös tutkittavien olosuhteiden pidempiaikaista tarkkailua joissakin tutkimuksen kannalta merkittävissä kohteissa.
Toisaalta jos pomo antaa selvityksen tekoon seikkaperäiset ohjeet, niin eihän alaisen sovi lähteä liikaa sooloilemaan. Ja tuskin tällaiseen hommaan huonoa miestä olisi valittukaan. Onhan aluetyöterveyslaitoksen johtajuus juuri sopiva paikka katsella seuraavaa poliittista virkanimitystä ja ylennystä. Vielä kun keksii jotain repäisevää sanottavaa, että tiedotusvälineetkin huomaisivat ja saisi vähän näkyvyyttä. Kyllä tiukalle terveyspoliisille aina yksi virka löytyy. Tai entä jos mitään tuloksia ei olisi löytynytkään? Eihän julkisella sektorilla voi viettää kymmeniä työpäiviä saamatta aikaan mitään näkyviä tuloksia.
Ja miksi selvitykseen on kirjattu, että ravintolatupakointi on kielletty ”ainakin Irlannissa, Norjassa, New Yorkissa ja Kaliforniassa”. Jokainen korkeakouluopiskelija oppii ensimmäisen opiskelukuukauden aikana, että tutkimuksissa pitäisi pyrkiä ottamaan huomioon kaikki tutkittavien asioiden olennaiset puolet. Viitsisikö joku lähettää minun puolesta Reijulalle kirjeen, missä olisi lueteltu ne maat, missä ravintolatupakointia ei ole kielletty.
Reijula sai tehtävänsä kesäkuun 10. päivä. Aivan kuin sattumalta toinen Sosiaaliministeriön terveyspoliisi, ministeri Sinikka Mönkäre oli vaatinut ravintolatupakoinnin kieltämistä viikkoa aikaisemmin. Mukava huomata, että punamultayhteistyö toimii. Vuodenaika huomioon ottaen voisi päätellä, että ”loistava” idea on saattanut hyvinkin syntyä jonkin mukavan rantasaunan pehmittävissä löylyissä.
Jos kunnallisvaalien alla puhutaan julkisten palveluiden tehottomuudesta ja varsinkin terveydenhoidon resurssien väärästä kohdistamisesta, niin tätä parempaa esimerkkiä tuskin kukaan voi edes kuvitella. Tuomittavaksi selvityksen tekee kuitenkin sen muka-tieteellinen esilletuomisasu. Ainakin professorin arvonimen käyttö pitäisi kieltää tilaustöitä esiteltäessä.