Espoossa ja pääkaupunkiseudulla on viime aikoina kinattu paljon jätteenkäsittelystä. Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus ei enää aikoihin ole ollut pelkkä kaatopaikka, mutta silti suuri osa sen miljoonan käyttäjän jätteistä päätyy läjitettäväksi. Biojätettä toki kompostoidaan ja muutenkin jätteen syntypaikalla tehtävällä lajittelulla on aikaansaatu esimerkiksi yli yhdeksänkymmenen prosentin paperinkeräysaste, jota parrakas ympäristöministeri kehottaa entisestään nostamaan.

Jätehuoltoa pääkaupunkiseudulla hoitavan YTV:n jätestrategiassa painopiste asetetaan jätteen määrän vähentämiseen ja lajitteluun. Suuri osa jätteeksi päätyvästä materiaalista voidaan käyttää uudelleen. Tämä ei tarkoita roskalavoilta dyykkaamista vaan yksinkertaisesti entistä parempaa eroteltavuutta ja materiaalien uudelleenkäytön järjestämistä. Autoteollisuus on huomannut jo aikaa sitten, että katalysaattorin platina ja auton monet muut osat sekä voidaan että kannattaa käyttää uudelleen. Ei palautuspulloistakaan maksettaisi kaupassa rahaa, elleivät ne olisi rahanarvoista tavaraa. Eurooppalaisen jätevesilietteen fosforipitoisuus on paikoin suurempi kuin se fosfaattikivi, josta fosforia Kiinassa louhitaan. Tätä raaka-ainemateriaalia ei kuitenkaan hyödynnetä – ainakaan vielä.

Lopulliseksi ratkaisuksi (sic) siihen, että nämä materiaalit vievät tilaa kaatopaikoilla on tarjottu jätteen massapolttoa. Tämä huolimatta siitä, että Tekesin nelivuotinen Jätteiden energiakäyttö -teknologiaohjelma (1998–2001) pitää massapolttoa huonoimpana vaihtoehtona. Rautalangasta vääntäen: banaaninkuorien, säilyketölkkien ja autonrenkaiden lämpöarvot yhdessä poltettuna eivät ole kehuttavia ja jos ne aiotaan polttaa kokonaan, tarvitaan paljon muuta polttoainetta. Tämän tajuaa jokainen kokeilemattakin. Lisäksi näin syntyvä osin myrkyllinen tuhka täytyy sijoittaa johonkin. Massapoltossa nämä niin biologiset kuin teollisetkin materiaalit poistuvat kierrosta lopullisesti ja niitä korvaamaan on sekä teollisuuden että ympäristön tuotettava uusia materiaaleja entistä kestämättömämmin. Samalla menetetään hyödyntämisen mahdollisuus.

Energiantuotantoon kannattaa käyttää se jäte, joka on polttokelpoista ja jota ei voida muuten hyödyntää. Esimerkiksi biojätteestä voidaan sen sijaan ottaa ensin metaani talteen ja kompostoida kiinteä jäte. Yhdessä esimerkiksi maakaasun kanssa poltettuna sekä biojätteen että poltettavan energia saadaan näin talteen ja voidaan käyttää hyödyksi tehokkaasti. Päästötkin ovat hallittavissa jopa niin, että laitokset voidaan sijoittaa lähelle käyttäjää. Näin energiaa ei kulu hukkaan kuljetettaessa.

On totta, että Euroopan maissa massapolttoa käytetään jonkin verran. Argumenttina massapolton käyttämiselle Suomessa ja Espoossa se on kuitenkin kestämätön. Päinvastoin, meillä on tilaisuus olla pilaamatta omaa ympäristöämme ja valtava kierrätysosaamisen vientipotentiaali sekä jätteessä hyödyntämätön energian ja materiaalin lähde. Paperitehtaalla työskennellyt vaarini sanoi tehtaan hajua rahan hajuksi. Nyt metsäteollisuus on ryhdistäytynyt ympäristöasioiden suhteen. Seuraavaksi rahanenä johtaa Ämmässuolle.

Kirjoittaja on espoolainen kaupunginvaltuutettu ja TKK:n opiskelija